Hae
Mari Hietala

Helle – ei sitten niin yhtään mun juttu

*Sisältää mainoslinkkejä

Sama valitus joka vuosi mun instatilillä – tämä helle on niin perseestä. Mun kehoa ei ole luotu olosuhteisiin, joissa pelkkä ajattelu saa hikoilemaan. Helle tekee kärttyisäksi, helteellä joutuu juomaan aivan liikaa (ei viinaa sentään) eikä helteellä voi urheilla. Minä en ainakaan voi, en vain pysty enkä halua pystyä. Miksi kiduttaisin itseäni silloin, kun en kuumuuden takia saa edes nukuttua?

Tänä vuonna olen onnellinen siitä, ettei oloni ole yhtä tukala kuin vuosi sitten raskaana ollessa. Se oli ihan järkyttävää. Tänä vuonna se mahassa ollut paahtaa menemään kahtasataa eikä saisi yhtään kääntää selkäänsä, ellei halua jotain pahaa tapahtuvan.

Olen hikoillut ihan koko viikon, kun vahdin lasta. Hän ei nuku kunnon päiväunia kuumuuden takia ja näin iltapäivällä toisilla päiväunilla on tosi surkean näköistä, kun hänen pää hikoaa. Lounaspäikkäreitä olen yrittänyt viilentää kylmäkallella jalkopäässä (kiedottuna pyyhkeeseen), mutta siitä oli hyötyä eniten pari päivää sitten. Eilen ja tänään lounaspäikkärit: 30 minuuttia.

Helteestä huolimatta olen ollut ihan reipas tyttö: maanantaina kävin kuvaamassa jalkapalloa, tiistaina käytiin lenkkeilemässä vesimelonin perässä pitkin lähikauppoja, eilen käytiin illalla Skanssissa ja tänään tein hommia ulkotoimistossa niiden puolen tunnin päikkäreiden ajan.

helmarit suomi japani

päivänkakkara

amppari

ulkotoimisto

*Fjällravenin pussukka on loistava puhelimen, kukkaron ja avainten kantamiseen

Kun sääolosuhteet muuttuvat sietämättömiksi, alan yleensä päivittää sadetutkaa ja toivomaan parasta. Eilen kävi jo lähellä, näin salaman ja kuulin jyrinää, mutta ei sade silti löytänyt meille asti. Viime yö oli ihan siedettävä, mutta ensi yö onkin trooppinen. Saa nähdä millaista on, kun kolme ihmistä nukkuu samassa sängyssä (perhepeti on helpoin nyt, kun Tahkis on taas töissä, hän saa täydet yöunet näin).

Onko siellä muita, jotka eivät niin välitä helteistä? Instan puolelta tiedän, että meitä hellevihaajia on muitakin kuin minä.

Suomi – Japani 27.6.2022

Helmareiden peli Veritaksella alkoi eilen 18:15 ja minä tuntia ennen kotona laukku pakkaamatta, syömättä, meikkaamatta ja tuolikin jossain auton perällä. Hiki puski päälle eikä siis pelkästään 31 asteen helteen takia. Kun pääsin Veritakselle, kuvausliivit olivat loppu ja vähän epäselvää, mistä pääsen kentälle, koska kaikki järjestelyt olivat taas ihan erilailla kuin takavuosina. Kuulinkin siinä Palloliiton miestä odotellessani, että Veritaksen pressitila on nykyään Interin varasto. Voisin kirjoittaa kirjan tästä aiheesta, mutta en nyt aloita postausta heti valittamalla. 😀 Paljon oli nimittäin hyvääkin, mutta säästän ylisanat myöhempään vaiheeseen kertomustani. Eilen pelattu peli oli Helmareiden EM-karsintoihin valmistava peli Suomi – Japani ja minä parin vuoden hiljaiselon jälkeen jaksoin vihdoin lyllertää kuvaamaan. Lapsi on nyt 10 kuukautta vanha, joten on paljon helpompi lähteä kotoa, harmi vaan että eiliselle osui tämä vuosisadan helle. Yritin nesteyttää vauvaa koko päivän sen verran, että hän pärjää ilman minua pari tuntia.

Kerkesin kentän laidalle juuri ajoissa ja pääsin vielä vakiopaikalleni. Kyllä kelpasi istua varjossa. Oli niin hyvä paikka, etten lähtenyt toisella puoliajalla vaihtamaan vaan istuin kuin tatti paikoillani, kunnes synnytyksessä osumaa ottanut häntäluuni alkoi vihoitella. Kyllä siinä jotain kuviakin tuli otettua samalla.

suomi – japani

Kuvaaminen sujui vanhasta muistista muuten ihan hyvin, mutta vähän joutui hakea asetusten kanssa ja kaikessa laiskuudessani näistä kuvista puuttuu nappiskuvat sun muut minulle ominaiset otokset. En kertakaikkiaan jaksanut liikkua siinä ulkoilmasaunassa metriäkään. Sen sijaan puoliaikojen välillä juttelin kuvaajakollegoiden kanssa enkä tajunnut ottaa yhtään räpsyä, josta osaisin nyt jälkikäteen sanoa mikä kuva on sitten jo toista puoliaikaa. Ammattilaisfiilis just nyt. 😀

suomi – japani

suomi – japani

suomi – japani

suomi – japani

suomi – japani

suomi – japani

Tämä oli siinäkin mielessä hyvin perinteinen paluu jalkapalloon, koska en osaa sanoa yhtään mitään Helmareiden pelistä. Minä vaan seurasin palloa ja nappasin pari kuvaa. Googlettelun perusteella kaikki eivät olleet tyytyväisiä, mutta kukapa olisi, jos taululla lukee 1 – 5.

Ainiin ja ne ylisanat: Palloliiton mies oli tuonut kuvaajille vettä ennen toista puoliaikaa!! Ihan mieletöntä! Kiitos!! ♥

Suomi – Japani 1 – 5