Me tehtiin se! Kiersimme eilen Pienen Karhunkierroksen ja olipa kyllä mahtava kierros! Ne maisemat, riippusillat, kosket ja kuukkelit ❤️ En millään olisi halunnut tulla pois sieltä, mutta kilometrit vähenivät koko ajan ja kylmäkin vaivasi heti, jos vähänkin pysähtyi. Puhelin otti sään Vuotungista jossain kohtaa ja näytti pakkasta -9 astetta, joten koko kierroksen ajan on ollut ihan tarpeeksi raikas ilma. Alussa tuntui jopa vähän lämpöiseltä, mutta loppua kohti tuntui siltä kuin pakkanen olisi kiristymässä.

Minulla ei mitkään maailman parhaat pakkassään vaellusvaatteet ole vaan kokosin asuni kerrostamalla sen, mitä pystyin. Olen tämän reissun aikana tajunnut, etten omista mitään kunnollisia toppahousuja ja se yksi takki, joka pakkaseen olisi sopinut, ei sattunut mukaan enkä tiedä tarkalleen missä se on muuton jäljiltä. Toivottavasti jossain.

Kaikissa Pientä Karhunkierrosta koskevissa nettijutuissa kerrotaan lähtöpaikan olevan Juumassa, mutta huomasimme Basecamp Oulangan ohi kävellessä, että siitä lähtiessä matka olisi ollut hieman lyhyempi. Ei se silti haitannut, sillä Juumasta lähtien matkallamme oli kaksi riippusillan ylitystä enemmän ja lopussa näimme melkein auringon sen laskiessa kaukaisuuteen.

Vähän ennen Myllykoskea tuli vastaan tuttu maisema instagramista, sama laituri ja sama lampi aina. Ennen kuin Tahkis ehti kaivaa kameraansa laukusta hihkuin hänelle hänen ystävänsä olevan myös paikalla, koskikara se nimittäin siellä syöksysukelteli. Laiturin lähistöllä meni hassut jäljet, jotka todennäköisesti kuuluivat saukolle.

Siilastuvan jälkeen jonkin matkan päästä tuli vastaan kiva puro, jota oli pakko jäädä kuvaamaan. Otin kuvat, laitoin kameran reppuun ja tongin laukkua vielä ottaakseni vesipullon, mutta touhuni keskeytti Tahkis, joka kuiskaili ”kulta, kato!”. Nousin seisomaan ja edessäni pönötti kuukkeli. Hän oli kuullut ihmiset ja rapinaa, mikä tietysti tarkoittaa hänelle ruokaa. 

Seuraavana vuorossa oli toisen kerran riippusillan ylitys. Olin jännittänyt riippusiltoja taas etukäteen, sillä tiesin pelkääväni niitä. Korkeat paikat ja riippusillat, eww. Altistukseni aiemmin kesällä Hossassa oli kuitenkin selkeästi auttanut, koska jo ensimmäisen sillan puolivälissä rentouduin hieman ja nyt olen aika pitkälti sitä mieltä, että riippusillat tuovat kivan lisän tällaisiin vaellushommiin. Ainakin ne ovat kuvauksellisia.

Harrisuvannolla pysähdyimme lounastamaan eikä sitä tarvinut tehdä yksin. Meillä oli seurana muutama hömötiainen, neljä kuukkelia ja yksi orava, jotka kaikki olivat kovin nälkäisiä. Sai katsella kamojensa perään, ellei halunnut oravaa tai tiaista ruokakippoihin.

Olin lukenut aiemmin, että Pieni Karhunkierros kierretään kesäaikaan myötäpäivään ja talviaikaan vastapäivään johtuen reitin varrella olevasta isosta laskusta/noususta. Me kiersimme vastapäivään, koska talvihan täällä jo on ja se oli kyllä ihan hyvä valinta. Iso nousu oli paljon turvallisempi ajatus kuin iso lasku, kun näitä portaita katsoo.

Eivätkä nämä siis olleet ainoat portaat siinä nousussa. Nämä olivat vain yhdet monista. Pari kertaa meinasi loppua reisipaloista voima kesken askelluksen, mutta ylöspäin oli jatkettava.

Seuraavan kuvan maisema oli mielestäni yksi hienoimmista koko reitillä. Joku nimeämätön suolampi kyseessä, joka ei ottamassani kuvassa ole yhtään niin kaunis kuin livenä.

Pieni Karhunkierros on pisin kävelylenkki, jonka olen tehnyt, yli 12 kilometriä. Ennen retkeä jännitti riippusiltojen lisäksi tuo matka, mutta olin hämmästynyt kuinka hyvin jaksoin painava reppu selässä. Jalat eivät väsyneet yhtään samalla tavalla kuin 10 kilsan asfalttilenkillä kotioloissa, vaikka maasto Oulangan kansallispuistossa oli yhtä ylä- ja alamäkeä. Voinkin kai todeta patikoinnista tulevan aina sellainen olo, että pystyy mihin vaan, sillä keskellä erämaata ei ole olemassa käsitettä luovuttaminen.

Kierros oli upea kokemus! Kiitollinen saa olla siitä, että meillä täällä Suomessa on tällaisia kansallispuistoja ja vaellusreittejä. ?

Me ollaan vihdoin saavuttu Kuusamoon! Lähdettiin sunnuntaina jo reissuun, kun mentiin ensin Raumalle yhdeksi yöksi, sitten Vimpeliin yhdeksi yöksi ja tänään ajeltiin sitten tänne Rukalle. Tarkoitus on kiertää Pieni Karhunkierros, kun se oli jo kesällä suunnitelmissa, mutta menimmekin Hossaan. 12 kilometriä patikointia kuulostaa rankalta ja kesällä kunnon kannalta tuntui paremmalta idealta kiertää joku vähän lyhyempi reitti. Tällä hetkellä tuo 12 kilometriä kuulostaa aivan yhtä rankalta, mutta nyt ei auta, edessä se on!

Edessä ovat myös miljoonat riippusillat, mutta ajattelin murehtia niitä vasta huomenna. Sitten, kun olen niiden äärellä ja vaihtoehtoina ovat joko jänistäminen tai rohkeus.

Latasin Oulun jälkeen puhelimeen porokellon, josta oli kyllä paljon iloa matkalla tänne Kuusamoon. Kun rekisteröidyin, pystyin tekemään itse hälytyksiä muille autoilijoille ja olinkin sormi napilla koko matkan niin, että Tahkis naureskeli vähän väliä. Naureskelusta huolimatta tosi hyödyllinen applikaatio, kun muutkin tuntuivat käyttävän sitä ahkerasti. Harmi, ettei vastaavaa ole tehty hirvien varalle.

Nyt täytyy alkaa vakavasti harkita iltapalan tekemistä, sillä rytmimme on näin lomalla varhaisempi kuin arkena. Tänään heräsimme jo kuudelta ja huomenna todennäköisesti yritetään samaa, sillä olisi hyvä päästä patikoimaan mielellään jo ennen päivän valkenemista.