Hae
Mari Hietala

Raskausdiabeteksessa säännöt muuttuvat jatkuvasti

Kamerani lojuu neuvolasta saadun hiilihydraattioppaan päällä. Selasin kyseisen oppaan pikaisesti läpi 1,5 kuukautta sitten ja unohdin sen jälkeen, kunnes kiinnostuin siitä hetkellisesti taas viime viikolla. Puhutaan, että joku 150 grammaa hiilareita päivässä olisi sopiva määrä raskaana olevalle, mutta tottakai nämä ovat aina yksilöllisiä asioita, kuten raskausdiabeteksessa kaikki. En pahemmin ole jaksanut laskeskella syönkö tarpeeksi tai jopa liikaa hiilareita, mutta viime viikolla oli pakko, kun oli niin ihmeellisiä sokeriarvoja vähän väliä. Totesin, ettei mun leipäruokavalio ainakaan kovin paljon yli tuon vaaditun mene ja jatkoin lähes samaa rataa. Raskausdiabetes on kuin peli, jossa säännöt muuttuvat koko ajan. Yritä siinä sitten pysyä mukana.

Minulla todettiin raskausdiabetes noin kaksi kuukautta sitten. Se oli kamalaa, romahdin. Meni monta päivää, että pääsin siitä yli, vaikka ihanat kanssaradilaiset yrittivät selittää tämän kaiken olevan vauvan parhaaksi. Varmaankin kuulostin aika rasittavalta ämmältä tuolloin, mutta eniten vitutti, noh, koko homma. Jos joku olisi silloin selittänyt heti, että vauvan haima saattaa tuottaa liikaa insuliinia, koska äidin mässäilyt/hormonitoiminta/huono sokerinsieto, olisin saattanut rauhoittua nopeammin. Ei tätä kerrottu edes neuvolassa vaan luin Hesarista ihan pari viikon sisään. Olen sellainen ihminen, jonka täytyy tietää, miten asiat toimivat. En pysty nielemään mitään ilman kunnon selityksiä ja perusteluita.

Nyt mua sitten harmittaakin, kun olen kiusannut vauvelia enemmän ja vähemmän huonoilla paastoarvoilla. Olisin toivonut nopeampaa kiinnipääsyä siihen, mikä mun paastoihin vaikuttaa. Ei sillä, että vieläkään olisin aivan satavarma, mutta jotain valoa tunnelinpäässä on nyt ollut näkyvissä ainakin pienen hetken! En silti menisi vannomaan, miten tässä käy näiden helteiden takia. Yritän kovasti juoda vettä, ettei ainakaan siitä jää kiinni.

Yhtäkkiä keho kestääkin kaurapuuroa taas

RAskausdiabeteksessa ei voi voittaa herkuttelemalla

Alunperin söin jokseenkin näitä: kaurapuuroa, proteiinirahkaa, 2-3 hedelmää päivässä, leipää, lounas, päivällinen ja iltapalaksi maitorahkaa. Tottakai tätä runkoa kuitenkin piti muutella, koska epäilin tässä olevan jotain epäsopivaa. Maitotuotteiden olen aina tiennyt närästävän jostain syystä, joten toukokuun puolivälin jälkeen alkoi maitorahka jo vähitellen tökkiä. Paastot tuntuivat hädin tuskin alittavan viitteen ja usein tuli silti myös herkuteltuakin, koska piti vain testailla kuinka kestän sokeria. Aika nopeasti sitä sai todeta, ettei vaan pysty syömään suklaata esimerkiksi. Valmiiksi jo tiesin, ettei se jäätelökään hyvä ole, sillä lihon tosi helposti liiallisista jäätelökuureista.

Raskausviikolla 29 sain todeta, ettei esimerkiksi nachovuoka ja karjalanpiirakat ole yhtään hyviä ruokia raskausdiabeteksen kannalta. Nostivat jonkin verran aterian jälkeistä arvoa ja yhtä paljon paastoarvoa aamuksi. Sitten alkoi loma ja päätin puolivälissä sitä kokeilla jotain muuta aamupalaa kuin kaurapuuro. Olinkin yllättynyt, kun sillä lomaviikolla sain aika hyvät paastot, vaikka tuli myös syötyä kakkua ja tiesmitä. Raskausviikon 30 loppupuolella alkoi tuntua, että myös aterian jälkeiset arvot alkavat nousta enkä kestä hiilareita enää niin hyvin. Ne viikot olivat muutenkin erikoiset. Nukuin huonosti kuumien öiden takia, jalkani turposivat ihan kamalasti ja vähitellen alkoi myös väsyttää koko ajan enemmän. Siinä vaiheessa, kun risotto nosti arvoja lähes seitsemään, tiesin ettei kaikki ole enää niin kuin ennen. Viikko sitten lauantaina halusin testata taas puuroa aamupalana ja arvo sen jälkeen oli 7.1! Korkein tähän asti ikinä.

Samaan aikaan rv 32 aloin päästä kiinni siihen, miten mun täytyy tätä peliä pelata. Ruisleivällä. Vaihdoin kaikki välipalat leipään iltapalaa myöten. Nyt rv 33 nostin panoksia ja aloin syödä aamupalaleivän päällä avokadoa sekä töissä välipalana kananmunaa. Ja sitten keksin vielä iltapalojen kuninkaan entisestä elämästäni: lämpimän tonnikalaleivän. Sillä olen saanut tähän asti helpoimmat hyvät aamupaastot. En vieläkään alle viittä, mutta reilusti alle viitteen kuitenkin. Olen tästä niin innoissani! Raskausdiabeteksessa voi sitten tapahtua myös hyviä käänteitä!

ILTAPALAKSI TONNIKALALEIPÄÄ

Kun syön kunnon ruisleipäiltapalan, riittää energiaa nukkua paremmin (mutta ei pidemmin) ja paastoaikaa voi reilusti pidentää. Jos syön maitorahkaa iltapalana, paastoaika 7 tuntia on riittävä ja 8 tuntia jo aivan liikaa. Tonnikalaleivän kanssa voi rauhassa nukkua vaikka 8,5 tuntia ja mitä myöhempään menee, sen parempi arvo.

Nyt myös rv 33 aterian jälkeiset ovat palanneet normaaliin. Söin tänään samanlaisen setin puuroa aamulla kuin viikko sitten ja sen jälkeinen arvo oli perus 5.9, eikä mikään 7.1. Väsyttänyt minua on kuin pientä eläintä koko viikon, mutta hämmästyksekseni tämä kuuma keli ei ole turvottanut enää jalkojani. Tällainen raskauskeho kyllä toimii hyvin erikoisesti ja viikko kerrallaan ihan eri tavalla. Toivon kovasti mun pahimpien sokeriviikkojen olevan nyt ohi, eikä enää tulisi paluuta huonompaan sokerinsietoon. Maitotuotteita minun ei ainakaan pahemmin kannata syödä, jos haaveilen hyvistä paastoista.

Kamalasti voimia kaikille ketkä kamppailette radin kanssa, etenkin näillä helteillä. Sokeriarvoihin kun vaikuttaa kaikki muukin kuin vain syöminen, kuten tulehdukset, stressi, helteet, nukkuminen…


Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

2 kommenttia

  1. Maria kirjoitti:

    Raskausdiabetes-Facebook ryhmässä oli paljon aikoinaan keskustelua paastoarvoista ja juuri paastot on ne arvot mihin on itse todella vaikea vaikuttaa. Tietty koko ravitsemus vaikuttaa mutta pitää myös hyväksyä se ettei kaikkeen pysty itse vaikuttamaan. Itse testasin ainakin 100 erilaista iltapalaa ja aina arvot olivat siellä kiikun laskun rajoilla ( juuri ja juuri kuitenkin alle niin lääkitystä ei tullut). Minulla kävi kuitenkin niin että loppuraskaudessa ( muistaakseni35+viikolta eteenpäin) raskausdiabetes ikäänkuin ”parani” ja loppuaikana arvot hyvät ( tämä toisessa raskaudessa, ekassa näin ei käynyt ).

    • Mari H kirjoitti:

      Juu, niinhän siellä on edelleen, niin monella kuitenkin tuo ongelma ja se tietysti myös eniten ihmetyttää, kun on aika tuskan takana keksiä se juttu miksi se on koholla, jos on. Ja moni just aina kommentoi niitä kirjoituksia, ettei siihen voi vaikuttaa. Itse halusin etsiä ja kokeilla, miten siihen saisi järkeä, kun ylitykseni eivät ole koskaan olleet mitään suuria.

      Tuota ”paranemista” olen odotellut kuin kuuta nousevaa ja ainakin nyt aterian jälkeisistä huomaa, että sokerinsieto on jo parempi kuin joitakin viikkoja sitten. Täytyy toivoa vaan, että tämä nyt pysyisi eikä paastojenkaan kanssa enää tulisi mitään erikoista. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.