Hae
Mari Hietala

Muoviputelikosmetiikan loppumista odotellessa – korvaan ne paremmilla vaihtoehdoilla

Kaiken ilmastonmuutospuheen myötä ahdistuin jo keväällä ensimmäisiä kertoja siitä, kun tilaan kosmetiikkaboksia, joka tuodaan minulle kauppaan noudettavaksi rahtina merten yli Englannista. Joka kuukausi saan pieniä puteleita kaappiini odottelemaan käyttöönottoa, mikä nyt sinänsä on jokaisen kosmetiikasta pitävän ihmisen parasta elämää, mutta kun se ilmastonmuutoskin kolkuttelee jo kovin.
On puheita, joissa vedotaan siihen, ettei yksittäisten ihmisten tekemiset vaikuta mihinkään, mutta on myös meitä, jotka haluamme laittaa kortemme kekoon, sillä jokaisen yksittäiset tekemiset vaikuttavat kokonaisuuteen, mikä syntyy 8 miljardin ihmisen tekemisistä. Jos kaikki 8 miljardia ihmistä ajattelee, ettei mun tarvi vähentää kuluttamista tai miettiä, missä tehtaassa tämä mun päällä oleva paita on tehty, me kuollaan kaikki ja viedään eläimet mukanamme. Jos kaikki 8 miljardia ihmistä ajattelee vähentävänsä omaa hiilijalanjälkeään valinnoilla, jotka kestävät päivänvalon, merten lämpeäminen ehkä hidastuu ja saatamme pelastaa edes jotain. Eläköön optimismi, eikö! En halua jättää taakseni maailmaa, jossa kukaan elävä olento ei pysty elämään.

Näistä kaikki eivät tietenkään ole peräisin kosmetiikkaboksista vaan osan olen itse ostanut. Suurin osa pienistä puteleista ovat silti kerääntyneet boksin tilaamisen myötä, enkä sinänsä pidä siitä. Turhaa jätettä.

Kaapeissa lisääntyvät kosmetiikkaputelit (hyh kuinka irstaita ovat) ja tietoisuus merten lämpeämisestä ovat saaneet aikaan mielessäni sen, että haluan eroon muovipurnukoista. Haluan vaihtaa shampoot, hoitoaineet, suihkusaippuat, saippuat, naamanputsausaineet ja kaiken, minkä vain pystyy, kiinteiksi palasiksi. Tiedättehän, kuin saippuapaloiksi. Ne eivät jätä jälkeensä muoviroskaa.
Tuntuu tyhmältä herätä tähän vasta nyt, 35-vuotiaana, vaikka tätä olisi voinut toteuttaa jo kymmenen vuotta sitten. Olisi jäänyt paljon muovia käyttämättä.

Naaman voi puhdistaa myös öljyputsarilla, joka myydään ilman muovipakkausta.

Tiedän, että minun valintani elämässä ovat hyvin pieni läntti suuressa kulutuksen ja mikromuovien valtameressä, mutta haluan tehdä osani niissä asioissa, joissa pystyn. Entä sinä? Onko ilmastonmuutospuhe muokannut sun kulutustottumuksia yhtään?

4 kommenttia

  1. Irkku81 kirjoitti:

    Olen jo pitkään pessyt itseni marseillesaippuan tyyppisillä palasaippuoilla ja nyt laitoin uudelleen testiin palashampoon ja uutena hoitoainepalan. Tuo hoitoaineen käyttöönotto oli kyllä iso helpotus, kun aiemmin palashampoo jätti hiukset karheiksi, niin nyt on liukkaammat. Ei tietenkään niin liukkaat kuin "perinteisillä" litkuilla läträtessä, mut siedettävät.

  2. Tomi kirjoitti:

    Käytännössä olen lopettanut lentämisen, mieluummin liikun junalla, jos mahdollista. Ei tarkoita sitä, että en kävisi joskus tulevaisuudessa jossain reissussa lentokoneella ja en lähde ketään syyllistämään, jos kerran vuodessa tai parissa käy lomareissussa. Helsingin ja Oulun välinen matka olisi jopa halvempi lentäen, mutta ei siinä oikeasti voita ku tunnin tai pari ja säätämistä on paljon enemmän.

    Autoa en ajatellut (vielä) ostaa. Julkisilla/pyörällä/skeittilaudalla pääsee, kun asuu kaupungissa ja suunnittelee vähän. Tämä saattaa muuttua lähivuosina tytärten kasvaessa ja harrastusten tullessa mukaan kuvioihin.

    Kuolleita eläimiä ei mun lautasella ole ollut reiluun vuosikymmeneen, ihan eri syistä alunperin, mutta ihan jees, että toinenkin positiivinen vaikutus sillä.

    Kaupassa valitsen yleensä sen tuotteen, missä on joku reilu kauppa -logo tai luomu tai vastaavaa.

    Meillä myös kierrätetään muovit, paperit, pahvit, metallit ja lasit. Maksaa vähän enemmän, mutta kyllä se sen arvoista on.

    Enemmänkin voisi tehdä, mutta mutta. Ihminen on heikko.

  3. Mari kirjoitti:

    Aivan! Minäkin just hankin tuollaisen palasaippuan vartaloa varten 🙂 Mukavaa, kun siitä ei jää muoviroskaa. Toivottavasti hoitoaine ja shampoo ovat hyviä! 🙂

  4. Mari kirjoitti:

    Kuulostaa niin hyvältä! Sinä teet paljon enemmän kuin keskivertoihminen koko elämänsä aikana. Se on jo iso asia, kun ei omista autoa. Minä puksuttelen dieselillä menemään päivästä toiseen, mutta toisaalta taas en lennä ollenkaan. Ainakaan toistaiseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *