Hae
Mari Hietala

Kuntoiluviikon jälkeinen flunssailuviikko

Pää on ihan jumissa, mutta yritän nyt yhden blogipostauksen verran pusertaa. Valvottiin viime yönä kahdesta neljään ja vaikka nukuttiin puoli kasiin lopulta, silti väsyttää aivan liikaa. Koko viikon nukkumiset ovat olleet ihan mitä sattuu ja lapsen tämän hetkisestä väsymyksestä päätellen ensi yöstä ei yhtään parempi ole taas tulossa. Instassa en varmaan muusta ole koko viikolla höpissyt kuin meidän unista, joita ei ole.

Viikkoa on varjostanut koko perheen flunssailut. Kunnon flunssailuviikko. Ensin lapsi oli iltaisin ja öisin aivan tukkonen, sitten mulla on ollut kurkku etäisesti kipeä jostain keskiviikosta asti ja nyt viikonloppuna Tahkis on sairastanut ihan kunnolla. Minäkin olin eilen jopa oikein kipeä, mutta tänään on palattu samaan vanhaan: kurkku aamuisin vähän kumma.

Kun joudut ottaa kahvin mukaan hiekkalaatikolle…

Eilen oli hieno päivä noin muuten ihmiselämässä: Vimpelin Veto voitti Suomen mestaruuden ja KuPS Suomen cupin (en mä muuten fanittaisi, mutta Simo!). Me maattiin koko päivä olkkarin lattialla katsomassa tv:tä. Ensin pesistä, sitten futista ja lapsen nukahdettua vanha kunnon Coyote Ugly. Tänään ei olla paljon sen ahkerampia oltu, koska kaikki on ihan puolikuntoisia.

Vimpelin pelin katsominen sai haaveilemaan Vimpeliin muutosta ja kaikki instassa vastaan tulevat ruskakuvat saavat haaveilemaan mistä tahansa pohjoisempaan muutosta. Kamala kaipuu sitä, että astuessaan kotiovesta ulos olisi jo valmiiksi luonnossa. Ei tarvisi lähteä kauemmaksi. Todellisuudessa taidamme asua kaaoskaksiossa vielä jonkun aikaa tavoitteena säästää useampi tonni rahaa. Sitten olisi vähän enemmän vaihtoehtoja mitä sen oman kodin kanssa tekisi, ostaisiko aivan uuden vai mitä tekisi.

Enää kaksi viikkoa töihinpaluuseen. Toivottavasti ensi viikko on jotain ihan muuta kuin flunssailuviikko.

PS. Jos on yksivuotiaan uniin jotain vinkkejä, otan vastaan!

2 kommenttia

  1. Leeni kirjoitti:

    Meillä samanikäisen kanssa yöunille nukahtamista ihmeteltiin keväällä. Yöimetykset rupes käymään voimille ja kun töihinpaluu lähestyi, vauva rupesi suurimmaksi osaksi nukkumaan pinnasängyssä. Itkeskelyä oli koska tietty pienellä on aluksi kova hätä ettei häntä vaan jätetä yksin. Mutta saatiin yöunille nukutus sujumaan kun oli selkeät iltarutiinit: iltapuuro, pesu, pyjama, hampaiden harjaus, sänkyyn, tutti, unilelu ja iltasatu tai laulu, jonka jälkeen toivotettiin hyvää yötä. Tilanteesta riippuen jäätiin joko huoneeseen istuskelemaan/makoilemaan sängyn viereen/silittelemään tai lähdettiin pois ja vauvan itkiessä hätääntyneenä tultiin takaisin (itkujakin on monenlaisia). Siliteltiin tai toistettiin että tässä ollaan, nuku vaan. Jos hyppi sängyssä, antoi hyppiä ja ite vaan tyynenä vieressä. Mitä enemmän siihen lähti mukaan niin enemmän toinen villiintyi – ja toisaalta täytyyhän sänkyyn saada totuttautua. Väsähti kyllä jonkun ajan päästä. Muuten meillä nykyinen päivärytmi muodostui lapsentahtisesti suuntaa-antavasti seuraavasti: klo 7 herätys, 7:30 aamupuuro+aamutoimet, klo 9 aamu-unille (tarpeen tunnistaa kun rupeaa olemaan kärsimätön, ei välttämättä juurikaan haukottele, nukkunee 45min-1h), klo 11 lounas, klo 13-14 välillä välipala, klo 14-15 välillä päiväunille (nukkunee max 2h), klo 16-17 välillä aletaan syömään päivällistä, ~klo 19 iltapuuro ja nukkumaan klo 20-20:30. Väleissä leikkiä, ulkoilua, puistoilua jne. Yöllä herää kerran jos tutti tippuu.
    Oikotietä onneen ei ole, täytyy vaan toistojen kautta tehdä tuloksia, niinku kaikissa muissakin asioissa😊 Eihän unikoulutkaan heti toimi, vaan ovat pitkäjänteisyyden tulosta.

    • Mari H kirjoitti:

      Olin niin onnellinen, kun luin sun kommentin ja tuon, että sitä enemmän villiintyi mitä enemmän lähti mukaan siihen nousemiseen. Niin hyvä pointti, joka ei ole itsellä käynyt edes mielessä!! Kun ei kaikki lapset vaan ole samanlaisia ja sitten kuitenkin koko googlehaku antaa reseptiksi sen, että pitäisi laittaa makuulleen.

      Teidän rytmi kuulostaa aika samalta kuin me ollaan nyt viikko testattu. Olen tosin antanut ensin nukkua hieman lyhyempiä aikoja, mutta sitten alkoi vaikuttaa siltä, että tarvitsee pidempiä tirsoja. Eilen annoin nukkua tunnin ja tunnin –> nukkui yöllä seitsemän tunnin pätkän!!! Nyt siis näkyy jo valoa tunnelin päässä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.