Suomen Cup: KaaPo – KuPS 17.6.2020
0
Tänään se sitten taas alkoi omalta osaltani. Jalkapallokausi. En kirjoita tähän odotettu, sillä minä en oikein tiedä, mitä olen odottanut vai olenko mitään. Olen harhautunut metsiin kameran kanssa ja huomannut sen olevan ihanaa. Olen oppinut kuvaamisesta kevään aikana paljon ja tavallaan olisin voinut vielä jatkaa kuherruskuukausia luontokuvaamisen kanssa.
En ole osannut odottaa jalkapalloa, sillä joka vuosi sama ongelma: ketä haluan kuvata ja kuinka paljon. Haluanko mennä kuvaamaan yhtään lauantaipeliä, sillä ehkä haluankin mennä metsään sen sijaan kuin istua futiskentän laidalla? Ehkä saan näihin pian vastauksia, koska kokeilemalla ja fiiliksellä nämä asiat selviävät.
Tänään Kaarinan keskuskentällä pelattiin Suomen Cupin neljännesvälierä KaaPo – KuPS. Valitsin tämän pelin kuvattavaksi, koska aika ainutlaatuinen tilaisuus. Minulla oli pyhä suunnitelma saapua matsiin niin ajoissa, että ehdin vähän puuhastella omia juttuja, mutta kuinkas taas kävikään. Lähdin puolta tuntia ennen matsia kotoa, sometin ja meinasin pari kertaa saada pallosta päähäni. Toivoin, ettei kukaan taas nähnyt kuinka pyörin kuin häkkyrä pallon osuttua sandaaleihini.
Kaiken kevään luontokuvaamisen jälkeen olin päättänyt ottaa nyt ihan eri otteen jalkapallon kuvaamiseen kuin aiemmin. Olen vuosia hangoitellut valoa vastaan, vaikka se on välillä kauhistuttanut itseänikin. Kuitenkin juuri nyt, vuonna 2020, olen sitä mieltä, että miksi ihmeessä? Miksi en vain etsi myötävaloa välittämättä kaikista muista pirun säännöistä? Taidan alkaa etsiä, koska mielestäni parhaat futiskuvat on otettu myötävaloon paitsi ne yksi tai kaksi otosta, joissa Veritaksen yhdestä kulmasta pilkistää täydellinen vastavalo. Mutta se onkin vain se yksi hetki ja sitten se on poissa. Miksi tuhlata 40 minuuttia toiselta puoliajalta paskaan vastavaloon? Niinpä tänään tein jotain hyvin paljon aiemmista tavoistani poikkeavaa. Kuvasin koko matsin samassa päädyssä.
Ekalla puoliajalla olikin tohinaa, kun pääty sattui olemaan se, johon KuPS koko ajan halusi. Välillä toki KaaPo vei pallon toiseen päähän, mutta aina kuopiolaiset palasivat. Sitähän se jalkapallossa on. Laidoilta läpi, keskitys ja pallo maaliin?
Toisella puoliajalla ei oikein oma keskittyminen niin riittänyt, kun oli jäätävä nälkä ja kamalasti naakkoja liikenteessä. Kuvasin niitä enkä tiennyt yhtään, mitä kentällä tapahtui. Sitten taas siirryin seuraamaan jalkapalloa ja tulihan siinä pari kulmaakin KaaPolle, mutta hyvin ei käynyt. Lopulta KuPS teki vielä toisen maalin ja se oli vähän niin kuin siinä se matsi. Ei muuta kuin kamat kasaan ja kotiin syömään.
Matsi ei tuottanut mulle oikein mitään tunteita. Olin todella puolueeton ja olen sitä edelleen. En päässyt yhtään sisään koko peliin, ei ollut oikein mitään, missä olisin elänyt mukana. Ehkä ensi kerralla sytyn enemmän?
Kakkonen: KaaPo – SalPa 2.8.2019
Huomaan mulle tulevan ähkyn, jos käyn kuvaamassa tiuhaan tahtiin jalkapalloa. Viikko sitten mun olisi pitänyt käydä kuvaamassa naisten matsi Turussa, mutta elohopean kivutessa yli 30 asteen halusin jäädä kotiin. Paahtava tekonurmikenttä perseen alla ei juurikaan houkutellut, vaikka osaksi tämä syy tuntuu hieman tekosyyltä. Halusin vain levätä, kun olin tykittänyt pari edellistä viikkoa muutamaa matsia viikossa.
Perjantaina mua väsytti, kurkkuun sattui enkä ollut ihan varma olenko tulossa kipeäksi ja olisin ollut valmis jäämään kotiin, mutta minut patistettiin kuitenkin lähtemään. Perjantaina oli futista sekä Turussa että Kaarinassa ja vaikka TPS onkin nyt selkeästi alkanut heräillä rinsessaunesta, valitsin päivän peliksi kakkosdivarin Kaarinan Pojat vastaan Salon Palloilijat.
Odotin, että katsomossa olisi ollut vähän enemmän väkeä, mutta missä lie kaarinalaiset viettävät perjantai-iltojaan. Minusta edelleen paras paikka juoda pullakahvit on mikä tahansa futismatsi, vaikka usein valokuvaajana aikaa pullakahveille ei aina jää niin paljon kuin haluaisi. Joskus se johtuu itsestä ja joskus järjestävästä tahosta, mutta katsojana aikaa on onneksi se 90 minuuttia ja vähän päälle.
Kaarinassa pullakahvit ovat olleet erittäin makoisat joka kerta, vaikka perjantaina ei kyllä ollut mokkapaloja tarjolla. Pistelin poskeeni mehevän hillomunkin ja jaksoin erittäin hyvin istuskella toisetkin 45 minuuttia juoksuradalla pohtimassa voisiko Koljis edes hetken olla irvistelemättä, jotta saisin jonkun hyvän naamakuvan hänestä ja huomaako SalPan koutsi, jos ihan vähän salakuvaan hänen taktiikoitaan, kun hän keskittyi riehumaan tuon tuosta tuomarille. Vitun turha tuomari, SalPan riveistä kuului jo ensimmäisellä puoliajalla.
Minä en huomannut, että tuomarissa olisi ollut mitään vikaa. En toisaalta kyllä huomannut SalPan toisen maalin olleen paitsio, vaikka se kyllä taidettiin ihan kuuluttaakin. Älkää kysykö missä olin ja mitä tein, mahdoin miettiä onko Blunkka jotenkin rauhoittunut, kun en nähnyt häntä raivoamassa koko ajan jollekin.
Paitsiomaalista kertoi SalPan koutsi mielipiteensä erittäin terävästi tuomarille. Onhan se nyt rankkaa menettää maali tärkeässä pelissä.
Minä riemastuin yhtä paljon kuin SalPan koutsi paitsiomaalista, kun herra 17 laitettiin kentälle. Jätkä juoksi pätkän pallon kanssa ja keskeltä kenttää oli pari kaapojätkää mukkelismakkelis välittömästi. Hän on vähän samanlainen pyörremyrsky kuin minä keittiössä. Tiedättehän? On kirsikkatomaatit pitkin pöytää, paprikajauhoa vähän liikaa paistinpannulla ja sellaista kaikkea pientä.
Onneksi SalPan numero 17 ei saanut olla kentällä kuin ihan hetken pelin lopusta, sillä muuten olisin kuitenkin provosoitunut hänen pelityylistään liikaa eikä pelistä olisi jäänyt niin hyvä mieli kuin nyt jäi. Ehkä hänenkin pitäisi käydä sama rahoittumiskoulu kuin suosikkijalkapalloijani Blunkka on käynyt, sillä jalkapallon pelaamiseen keskittyminen kentällä on lähtökohtaisesti tuottavampaa joukkueen kannalta kuin keltaisten pyydystäminen.
Kaikin puolin oli hyvä juttu, että lähdin. Istuin toisella puoliajalla perseelläni ja nautin elokuisesta illasta. Oli rentoutunut olo, tykkäsin hetkestä. KaaPossa pelaa muutama sopivan taitava pelaaja ja toisaalta SalPassa näkyy aina tuttuja naamoja. En osaa päättää ikinä kumman puolella näissä matseissa olen, joten pyrin taas kuvaamaan kumpaakin joukkuetta. Kiva ilta.
KaaPo – SalPa 2 – 1