Hae
Mari Hietala

Kakkonen: SalPa – KaaPo 24.5.2019

Suomalaisessa jalkapallossa hyvää on se, että lähes aina löytyy joku peli, jos kaipaa aladivareita hengaillakseen ulkona katsellen peliä tai jos haluaa lähteä ihan valokuvaamaan. Me päätimme perjantaina suunnata Saloon kuvaamaan paikalliskamppailua, jossa Salon Palloilijat saivat vieraakseen Kaarinan Pojat. Puhun monikossa, sillä miesolentokin oli kuvaamassa tällä kertaa.

Ajattelin ennen peliä, että SalPa olisi vienyt, mutta kyllä se taisikin olla KaaPo, joka hallitsi. KaaPolla ainakin oli enemmän yritystä tehdä maaleja, eivätkä ne kaikki edes yritykseksi jääneet.

Kärrynpyöriä tehneellä pallotytöllä riitti ihailijoita toisella puoliajalla. Jotkut pojat tulivat aidan taakse huutelemaan ja kyselemään kaikkea pelipallon saamisesta tytön juomapullosta juomiseen. Pallotyttöjen kaitsija komensi tyttöä puolen tunnin jälkeen keskittymään peliin, vaikkei se nähdäkseni tytön vika ollut, kun häntä häirittiin.

Joutsenlauma taivaalla ja joutsenlauma kentällä olivat erilaista katsottavaa. SalPan numero 17 nousi suureen suosioon minun silmissäni ja jaksoin papattaa hänestä kotona vielä eilenkin. Oikein eri epeli. Hänestä tulee varmaan vielä joku päivä hyvä tuomari, olen nimittäin kuullut tuollaisista omat säännöt kentällä omaavista pelaajista tulevan mahtavia tuomareita.
En oikein tiedä oliko hänellä tasapainossa vikaa vai miksi hänen oli koko ajan roikuttava paidassa tai toisessa pelaajassa kiinni. Asioiden kieltämisen suhteen hän on kuitenkin ammattikieltäjä ja me kaikki tiedetään nyt hänen hermostuvan vasta sitten, kun häntä lyödään. Näin hän nimittäin sanoi tuomarille, kun tämän seuraavan kuvasarjan tapahtumia selvitettiin hetken aikaa kentän reunalla. En nähnyt, että häntä olisi lyöty, mutta ehkä niin kävi siinä samalla, kun KaaPon pelaaja hermostuksissaan repi paidan päältään huutaen samalla ”haluaksä mun paidan”. Minusta se oli hyvin avokätinen tarjous, koska jonkun eri paidan tämä repijäpelaaja olisi selkeästi halunnut, sillä tuomarikaan ei hänen mielestään tuominnut oikein. Ehkä siis joko KaaPon paita tai tuomarin paita olisi kelvannut hänelle?
Tuomarit toimivat minusta hyvin pelissä ja varsinkin linjatuomari, joka komensi heti, kun näki huonoa käytöstä nenänsä edessä. Minä sen sijaan sain vähän palautetta kotona, ettei minun kuulemma saisi kommentoida peliä kuvaajana niin kuin tein. Saatoin hieman provosoitua nimittäin tästä kaikesta, höhö. Ehkä se on se vimpeliläisgeeni, joka on tuttu Saarikentän kolmospuolelta?

Kaikesta huolimatta KaaPo voitti ja SalPan numero 17 kaltaisia pelaajia tuntuu riittävän lähes joka joukkueessa. Repimistä ja kiinnipitämistä näkyy aika usein, mutta tällä kertaa se kiinnitti huomion kunnolla, kun syntyi kunnon kohtaus aiheeseen liittyen. Ehkä se pahensi asiaa, kun puhuttelun ja paidanvaihtokohkauksen jälkeen sama meininki jatkui, vaikka yleensä tuollaisen tilanteen jälkeen luulisi pelitavan vaihtuvan hieman siistimmäksi.
Ilman näitä pieniä välikohtauksia olisin kirjoittanut tähän pelin olleen tasaista läpsyttelyä, missä kaarinalaiset nyt vain tekivät pari maalia ja salolaisilla ei puhti riittänyt maalintekoon asti. Kovimmat jätkät pelissä olivat tuomarit ja kärrynpyöriä tehnyt pallotyttö.
SalPa – KaaPo 1 – 2

Kakkonen: KaaPo – FC Honka/Akatemia 4.5.2019

Kävin eilen kuvaamassa Kakkosta Kaarinassa, kun KaaPo pelasi FC Hongan Akatemiaa vastaan. Kakkosen lohko B on hyvin mielenkiintoinen tänä vuonna, kun sieltä löytyy KaaPon lisäksi myös SalPa ja Pallo-Iirot. Tänä vuonna on siis monta mahdollisuutta mennä kuvaamaan ns. paikalliskamppailuja.
Tämä eilinen kamppailu FC Hongan Akatemiaa vastaan oli sellaista jyystöä, etten ole hetkeen jalkapallokentällä nähnyt. Koko ajan joku kaatoi jonkun erilaisilla menetelmillä, joista yleisimpiä olivat toisen jalkoihin kompastuminen, omiin jalkoihin kompastuminen, toisen päälle hyppääminen, muuten vaan törmäily ja se legendaarisin: toiseen nojaaminen, kunnes se toinen lähtee pois alta. Toisen puoliajan lopussa kentällä yritettiin pelata jalkapalloa, mutta ei mennyt pallo maaliin sitten millään.

Huomasin siinä kuvatessa voikukkien jo kukkivan täysillä. Tämä oli erittäin oleellinen havainto, eikö!

Tauolla maistui taas mokkapala ja kahvi, nams! Peli ehti jo jatkua ennen kuin minä kerkesin takaisin asemiin, mutta ei siinä tapahtunut mitään ihmeellistä sillä välin onneksi.

Kuvasin molemmat puoliajat valon kannalta tosi tyhmästi. Olisi pitänyt jäädä päädyssä maalin toiselle puolen heti alussa, mutta en tehnyt niin ja kärsin valinnastani loppuun asti. Valokuvaajalla on aurinkokeleillä usein kaksi vaihtoehtoa: joko kuvaa vastavaloon ja saa yleisön taustalle tai kuvaa myötävaloon, mutta taustalla on pelkkää mehtää tai peltoa. Yleensä kuviin halutaan nimenomaan yleisö taustalle, joten valinta saattaa tosiaan välillä olla turhan vaikea, kun katsoo mistä suunnasta valo tulee. Olisipa maailma, jossa valokuvaajalta kysyttäisiin kuinka päin kenttä täytyy rakentaa ? Tai olisipa Suomessa niin isot stadionit, ettei oikeastaan ole väliä mistä päin aurinko paistaa, kun reunat ovat täynnä katsomoita.

Mitä mieltä sä olit tästä pelistä?

KaaPo – FC Honka Akatemia 0 – 0