Vauva herää kolmen jälkeen yöllä pyytämään ruokaa. Tarjoan rinnan malttamattomalle pikkumiehelle ja mietin samalla maidon pumppaamista. Tiedän vauvan syövän vain yhden rinnan yöllä, joten toisen pumppaaminen on lähes pakollista ellei halua tukalaa oloa itselleen. Vartin päästä vauva onkin taas täysin unessa ja minä hipsin keittiöön hakemaan pumppua. Kello on neljä kun menen takaisin sänkyyn. Ei väsytä ja kuuntelen kerta toisensa jälkeen miehen herätyskellon huutoa. Mietin näreissäni maanantaista neuvolakäyntiä ja aamun jälkitarkastusta. Tunnen stressin, joka aiheuttaa samanlaisen unettomuuden kuin raskaana ollessa. Viiden jälkeen saan vihdoin unesta kiinni. Vauva herää hamuamaan ruokaa kuudelta.

Yhdeksältä täytyi nousta sängystä vaikka kuinka väsytti valvomisen takia. Tiesin meneväni lääkärin vastaanotolle suu mutrussa, sillä neuvola ei jotenkin tällä hetkellä tunnu hyvältä ajatukselta.

Oli hämmentävää mennä lääkäriin puhumaan itsestäni. Silti puhuin enemmän vauvasta. Aloitin siitä miksi olen stressaantunut juuri nyt ja se helpotti tietysti heti, kun sai avautua. Tällä kertaa pöydän toisella puolella ei ollut lastenlääkäri, joihin olen enemmän viime aikoina tottunut, joten hän ei osannut minua auttaa muuta kuin itseäni koskevissa asioissa. Se ei haitannut, tuntui kivalta kun joku oli kiinnostunut minusta itsestäni pitkästä aikaa.

Tuntui myös kivalta kuulla, että lantionpohja on ok, ei ole mitään laskeumaa ja erkaumakin on ihan ok. Olin hämmentynyt kaikesta tästä ja jouduin tivata lääkäriltä saanko tosiaan siis tehdä ihan mitä vain. Kuulemma saan, mutta toki täytyy varovaisesti aloittaa. Siistiä!! Jos jotain on ikävä, niin vatsalihastreeniä! Enää tarvitsee löytää päiviin omaa jumppa-aikaa, mutta eiköhän se tule järjestymään. Kerronpa vielä miksi olin niin näreissäni ja stressaantunut.

Neuvolassa venkslataan. Joka toinen kerta sanotaan, ettei tarvitse lisämaitoa ja joka toinen kerta, että kyllä nyt pitää lisämaitoa. Voisin tehdä oman postauksen aiheesta, mutta annetaan sen nyt hautua. Joka tapauksessa: saimme siis taas määräyksen antaa lisämaitoa eikä esimerkiksi vain tehostaa imetystä. Enivei, tästä lisää joskus sitten.

Jälkitarkastus toi onneksi hyvän mielen!

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Tänään on se juhlapäivä, kun vauva on 2 kuukautta vanha, jee! Googletin eilen taas huvikseni, mitä kahden kuukauden ikäiselle vauvalle pitäisi kuulua, mutta en löytänyt mitään uutta mitä en jo olisi lukenut. Ehkäpä siis kerron vain oman versioni, mitä meidän vauveli touhuaa tässä iässä.

Ainakin nukkuu just nyt ja hymyilee mennessään. Vauva alkoi hymyillä monta viikkoa sitten ja se on tietysti aivan ihanaa! ♥ Pääkin nousee, kun vaan viitsii vähän, mutta ensireaktio mahallaan on kuin minä aikoinaan kuntosalilla ihana Marianne Katila pt:na. Sarjat olivat ihan jäätäviä ja minun kiroilusta tiesi treenin tuntuvan juuri oikealla tavalla.

Vauva viihtyy joitakin hetkiä itsekseen leikkimatolla ja sitterissä. Ei silti niin pitkiä aikoja, että ehtisin välttämättä syödä rauhassa tai esimerkiksi aamuisin juoda teen hiljaisuudessa. Sylissä ei saa pitää enää kuin joko olkapäällä tai naama menosuuntaan. Ja varsinkin täytyy olla menosuunnassa menohousut jalassa, koska sohvalla on erittäin tylsää. Sohva on vain syömistä varten eikä hengailua siellä ei siedetä.

Suurin muutos viime viikkojen aikana on yhtäkkiä tapahtunut nukkumisessa. Ensin olin huolissani aikooko vauva nukahtaa rinnalle koko vauvavuoden ja heti perään se vain loppui. Okei, hän nukahtaa kyllä rinnalle, mutta ruokailuvälineen tippuessa suusta hän herää. Jos siis haluaa hänen nukkuvan kunnolla, hänet täytyy asetella nukkumaan muualle erikseen. Olenkin ollut vähän ihmeissäni ensin mikä juttu, mutta nyt saattaa olla jo muodostumassa joitakin rutiineja. Hän nimittäin tykkää nukkua vaunuissa. Ihan sisälläkin. Eilen hän nukkui ensimmäiset päiväunet vaunuissa ja toiset vaunulenkillä. Illalla oli pakko lopulta viedä omaan pinnasänkyyn, jonne ei nukahda ihan mukisematta, mutta nukahtaa kuitenkin.

Paino hänellä ei nouse vieläkään mitään kiloa kuukaudessa. Tarkemmin tiedän vasta huomenna, kun käymme neuvolassa, mutta on tässä omia kotipunnituksia tehty lähes päivittäin. Ei hän vieläkään mikään nelikiloinen ole, mutta toivottavasti pian!

2 kuukautta vanha vauva on siis jo aivan eri kuin kuukausi takaperin. Silloin oltiin vielä niin sylivauvoja ja nyt alkaa ympäristö kiinnostaa kovasti. 🙂