Veikkausliiga: TPS – Fc Honka 6.8.2020

TPS vaihtoi koutsia tuossa taannoin ja minähän sitten lähdin tänään kuvaamaan uuden TPS:n futista into piukassa. Aiempi matsi RoPSia vastaan näytti niin erilaiselta kuin aiemmat, joten odotukset olivat optimistisesti korkealla.

Tässä nopea lyhennelmä pelistä: koko 90 minuutin ajan joka toinen hetki enimmäkseen joku Hongan pelaaja oli kentällä mukkelis makkelis, Muzaci otti keltaisen, tuomarointia moitittiin kovaäänisesti eikä TPS varsinkaan ensimmäisellä puoliajalla kovin usein Hongan maalia uhannut.

Haluatteko tietää, mitä minä tein matsin ajan? Ekalla puoliajalla odotin TPS:n hyökkäyksiä, mutta loppua kohti olin jo luovuttanut ja ihmettelin taivaalla näkyvää haloa. Toisella puoliajalla juttelin muiden kuvaajien kanssa siinä samalla, kun kirosin vallitsevia valo-olosuhteita. Niin perseestä kirkas auringonvalo puoliksi kentän päällä, kun osa taas on varjossa. Muutenkaan en ole nyt ihan parhaassa vedossa futiskuvaamista ajatellen, olin oikeasti aika paska.

Tämä koko matsi oli jotenkin tosi hämmentävä. Minne jäi se viime viikonlopun TPS? Oliko Honka muka niin kova, että puolustuksesta ei vain päässyt läpi? Onko maali niin kammottava laitos, että siitä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin potkasta ohi? Itsehän olen mestari tekemään maaleja. Itsehän kosken jalkapalloon tosi usein. Mitä ihmettä ne kaikki Hongan pahan näköiset kaatumiset ja pääosumat oikein olivat? Oliko nurmikko liukas, tasapainossa jotain ongelmia Hongalla vai onko TPS alkanut paikata pelaamista muilla tavoilla? Ensi kerralla yritän keskittyä varmaan vähän paremmin, vaikka se on kyllä vaikeaa, jos peliä pelataan ihan eri päässä kuin itse on.

Nyt en ehdi tämän enempää jaaritella tästä 90 minuutista Kupittaan vehreillä laitumilla, sillä mun täytyy painua nukkumaan. Huomenna vielä työpäivä ja sitten hei alkaa loma. Ehkäpä siinäkin yksi syy, miksi mun ajatukset seilasi jossain ihan muualla kuin futiskentällä.