Kosmetiikkajoulukalenterit ovat tainneet tulla jäädäkseen, sen verran suuri valikoima niitä alkaa olla. Tuli tuossa yksi ilta surffailtua pitkin nettiä ja mietittyä minkä joulukalenterin tänä vuonna hankkisi. Viime vuonna mulla oli NYXin huulipunakalenteri ja sitä ennen joitakin satunnaisia suklaajoulukalentereita. Suklaakalentereitakin on nykypäivänä niin miljoonaa eri sorttia, ettei niistäkään oikein tiedä minkä haluaisi.

Ajattelin tähän postaukseen listata kiinnostavimmat kosmetiikkajoulukalenterit tältä vuodelta. En voi listata parhaita, koska mulla ei ole kokemusta kuin tuosta NYXin kalenterista..

1. Lookfantastic ? Tätä kalenteria on hehkutettu jo useampana vuonna, joten aika varma valinta. Kalenteri sisältää 25 tuotetta. Ihonhoitotuotteita, hiustuotteita ja meikkejä kaikkia sekaisin. Kalenterin arvo on yli 325 euroa.

2. Eleven ? Elevenin kalenterissa on 30 matkakokoista tuotetta eli joissakin luukuissa on siis kaksi tuotetta. Kalenterin arvo on 290 euroa. Tavallaan Elevenin kalenteri voisi kiinnostaa, mutta toisaalta ei yhtä paljon kuin Lookfantasticin.

3. Lumene ? Hetken jo pohdin hankkisinko Lumenen kalenterin, koska Lumenen tuotteet ovat kuitenkin laadukkaita. Kalenteri sisältää 24 tuotetta ja sen arvo on 190,40 euroa. Hmph.

4. NYX ? NYXiltä on tänäkin vuonna kalenteri, mutta ei pelkästään huulimeikkejä vaan mukana on myös highlightereita ja luomivärejä. Mietin tätä hetken, mutta sitten totesin, että sekaisin meikkejä ja ihonhoitoa olisi ehkä kuitenkin kivempi.

5. The Body Shop ? The Body Shopin kalenteri olisi siinä mielessä aika varma valinta, koska heidän tuotteensa ovat kaikki ihania. Tuoksuvat ja tuntuvat hyvältä. Mmh.

6. Rituals ? Luin netistä tästä merkistä pelkkiä kehuja ja kiinnostaisi sen perusteella kokeilla, mutta en silti viitsi tilata kalenterin verran tuotteita, joista ei ole mitään kokemusta. Jos en pitäisikään niistä? En tiedä onko sellainen mahdollista näiden kohdalla, koska tosiaan netti oli täynnä ihastelevia kommentteja. Kalenterin arvo on 140 euroa.

Ja jos ei tule hankittua kosmetiikkajoulukalenteria, ainahan voi hankkia suklaajoulukalenterin. Ootko sä hankkinut jonkun joulukalenterin jo?

Nykyihmiset tuntuvat lipsahtaneen hyvin suorituskeskeisiksi. Kaikkea täytyy pystyä mittaamaan eikä lenkkeily ole mitään ilman älykelloa. Pitää tietää keskinopeus ja -syke, jotta voi ensikerralla sitten taas olla vielä tehokkaampi. Ja auta armias, jos kellosta on patterit loppu, eihän sitten voi edes urheilla.

Minäkin olin joskus kovin sykemittaririippuvainen. Lenkille, hiihtämään eikä ratsastamaan voinut todellakaan mennä ilman sykemittaria. Oli hauska nähdä kuinka laukkaaminen nosti sykkeen aina maksimiin todennäköisesti johtuen siitä, että unohdin aina hengittää laukatessa.

Jossain vaiheessa jouduin kuitenkin lenkkeillä ilman mittaria ja tajusin, että ulkoilla voi myös ilmankin. Ei kaikkea tarvitse mitata ja ulkoilu on olemassa, vaikkei siitä ole dataa, kuvia tai käppyröitä. Huomasin kuinka rentouttavaa sellainen lenkkeily itseasiassa on. Tänä vuonna keväällä tajusin myös, ettei lenkin vauhdilla sinänsä ole mitään väliä silloin, kun on hakemassa ulkoa pääasiassa irtautumista arkisesta aherruksesta. Eniten merkitystä on sillä, että on vain ulkona ja haahuilee. Etenkin, jos työ on suorituskeskeistä exceljohtamista, kannattaisi ihmisen lähteä ulos ihmettelemään maailmaa ilman mitään mittaamista.

Me käytiin eilen Turussa jokirannassa kävelemässä ja katselemassa jokeen rantautuneita sotalaivoja. Ne pysähtyivät Turkuun ennen kuin jatkavat matkaa Saaristomerelle ja Selkämerelle sotaharjoitukseen. Emme olleet lenkkitamineissa vaan ihan tavallisissa vaatteissa nauttimassa aurinkoisesta sunnuntaista Turussa. Kävimme Turun linnassa kahvilla, josta kävelimme takaisin förille ja ylitimme joen.

Matkalla autolle tajusimme yhtäkkiä tilhien huutelevan. Jäljitimme linnut viereiseen koivuun, josta ne lentelivät toisiin puihin ja lopulta ne olivat sopivasti kuvausetäisyydellä.

Nyt saatte lintubongauskuvia tänne, sillä kaikista linnuista minun mielestäni tilhet ovat maailman kauneimpia. En ole edes bongannut saati sitten kuvannut niitä moneen vuoteen, mutta onneksi olin puhunut tästä miehelle, joka on koko viikon muistutellut kuinka oli kuullut tilhet keskustassa.

Tilhien lisäksi meitä viihdytti kaksi hassua oravaa, joista toinen pyydysti tammenterhoja ja sitten piilotti niitä lehtien alle maahan. En tiedä huomasiko orava ajatella kuinka hän mahtaa routaisesta maasta sitten talvella onkia saaliinsa, mutta hänen mielestä se oli kai sitten ihan hyvä idea.

Koko muu maailma unohtui siinä, kun seurasimme ja kuvasimme eläinten touhuja. Se oli just sitä, mitä ulkoilun pitääkin. Rentouttavaa ja kivaa. Aina ei tarvitse juosta tiukat trikoot jalassa ja älykello kädessä.

Ihanaa maanantaita, muistathan antaa armoa itsellesi myös tällä viikolla!