Eilen pelattiin Veikkausliigan viimeinen kierros ja minulla kuuluisi nyt olla haikea ja tyhjä olo, mutta ei ole. Sen sijaan olen hieman ärsyyntynyt, kiukkuinen ja turhautunut. Kuvauskausi ei loppunut nimittäin, vaikka Veikkausliiga loppuikin. TPS harhasyötteli itsensä liigakarsintoihin, ihan kuin niitä nyt ei olisi saanut tarpeeksi menneinä kausina pelata. Nyt vaan toki toisinpäin kuin aiemmin, nyt pitäisi pystyä säilyttämään paikkansa Veikkausliigassa.

Voiko parissa yössä tapahtua sitä kehitystä joukkueelle, jota koko kausi ollaan odoteltu? Että kentällä olisi joku kuvio eikä mielipuolista juoksentelua pallon perässä päädystä toiseen? Yhdessä ainoassa matsissa tänä kesänä kentällä oli aiempien kausien TPS, muissa matseissa vuoden 2018 TPS.

Eilen TPS:n olisi pitänyt väkisin voittaa, jotta karsinnoilta olisi voinut välttyä, mutta toisaalta kyse oli HJK:n kauden viimeisestä pelistä, jonka päätteeksi he saivat kultamitalit kaulaansa koristamaan. Tuskin HJK olisi missään olosuhteissa halunnut viimeisestä pelistään mitään muuta kuin voittoa. Eihän Suomen mestarit voi päättää kauttaan mihinkään muuhun, eihän. TPS:n olisi pitänyt siis hoitaa paikkansa Veikkausliigassa jo kauan sitten muissa matseissa, valitettavasti.

Jakosen kahta keltaista en oikein ymmärtänyt. En tiedä, mutta en nyt oikein usko, että hän tahallaan ketään huitaisi naamaan, palloa tavoitteli vain. Ja se ensimmäinen keltainen, eikö se ollut näitä HJK:n harrastamia ekan puoliajan filmaushommia? 

Kuvattavaa ei pelissä paljon ollut mulle asti. Istuin toisella puoliajalla yksinäni siinä päädyssä, johon TPS:n olisi pitänyt tulla näyttäytymään pallon kanssa. Kaikki muut kuvaajat istuivat minua vastapäätä ja he varmaan sitten saivat filmin täyteen, minä en saanut kuin Sjökestä pari kuvaa. Se kertokoon pelistä tarpeeksi.

Kuvaamisen näkökulmasta minulla on pari sanaa sanottavana ja ne kuuluvat näin: voi s**tana kuinka kylmä oli. Olin pukenut lähes hyvin, mutta en kuitenkaan. Minulla oli jopa kalsarit, mutta yläosan suhteen olin täysin epäonnistunut. Onneksi oli repussa vaihtovaatteita, joten tauko meni uudelleenpukeutuessa. Kiskaisin miehen jonkun merinovillapaidan (mainoslinkki) päälle vessassa ja voin muuten kertoa, että se on jatkossa minun merinovillajokupaita. Pilkkijakkaralla istuessani oikein tunsin kuinka paita pisti parastaan ja lämmitti. Se oli hämmentävä fiilis. Mikään mun omistamista vaatteista ei ole koskaan lämmittänyt samalla tavalla. Päässäni mulla oli Pupulandian Jennin suunnittelema pipo ja täytyy sanoa, että siinä ei kyllä mennyt rahat hukkaan ollenkaan.

Ensi viikolla sitten on vuoden 2018 TPS:llä näytön paikka. Kaivakaapa pojat nyt jostain ne parin viime kauden etenemiskuviot esiin ja Jamppa kentälle tekemään maaleja, kiitos.

⚽⚽⚽

Taas on päästy siihen vaiheeseen vuotta, kun Veikkausliiga päättyy. Tänään pelataan viimeinen kierros ja niin myös Turussa on tarjolla jalkapalloa päivällä.

Tällä kertaa olen osannut suhtautua pelipäivään sen vaatimalla vakavuudella, sillä aloin jo eilen miettiä missä mun piilarit menee ja kameran akku on laitettu latautumaan heti aamulla. Juon tässä myös aamukahvia TPS-mukista. 

Henkinen valmistautuminen onkin sitten ihan eri asia, koska en oikein tiedä miten päin pitäisi olla. Jos IFK M pelaa tasan tai häviää ja TPS voittaa, meillä on ihan hyvä tilanne Turussa (meinasin kirjoittaa täällä Turussa, mutta tajusin asuvani nykyään Raisiossa), mutta häviön puolelle lipsahtaessa TPS ajautuu karsimaan. Kääk!

Herättiin tänään turhan aikaisin (ennen seiskaa), sillä molemmilla on ollut arkena herätys 5:30, mutta mikäs siinä, ehtii ainakin nauttia hitaasta aamusta ennen pelipäivätouhuja. Ajattelin tänään meikata pitkän kaavan mukaan, kun en ole sellaista tehnyt taas viikkoon. Olen käyttänyt tosi vähän kosmetiikkaa nyt joitakin viikkoja, jotta saisin ihoni rauhoittumaan ja nyt se alkaa vaikuttaa siltä, että voi kokeilla taas muitakin tuotteita kuin apteekin perusrasvaa.

Olen kahminut hillittömät kasat kosmetiikkaa messuilta (sain testiin) ja niitä tietysti himottaisi jo vähitellen kokeilla. Otinkin nyt tällä viikolla käyttöön kaksi uutta tuotetta, Ziajan simänympärysvoiteen ja Laponie of Scandinavian öljyn. Molemmat luonnollisesti vaikuttavat tosi hyviltä aineilta.

Ziajan physioderm-tuotteet ovat herkkäihoisille kuin myös kaikki Laponie of Scandinavian tuotteet.  Jälkimmäinen on saanut alkunsa juuri siitä, kun Laponien perustajan iholle ei käynyt oikein mikään. Niinpä hän alkoi lopulta valmistaa kosmetiikkaa itse ja sen seurauksena syntyi tuotesarja, joka sopii ongelmaihoisille eikä tuotteet sisällä mitään ns. turhaa. Jos haluaa vähentää käyttämäänsä kemikaalikuormaa, Laponie of Scandinavia on hyvä valinta sitä ajatellen.

Itse siis olen ainakin monesti miettinyt vuoden sisään kuinka ällöttää läträtä niin paljolla kosmetiikalla ja ajatus vähemmästä kemikaalimäärästä on kyllä helpottava. Sain Laponie of Scandinavian muitakin tuotteita testattavaksi, mutta en ole vielä niitä ottanut käyttöön. Mukana oli ainakin putsareita, mutta käytän nyt ensin kiltisti loppuun aivan ihanan silmämeikinpuhdistusaineen Esseltä. Se ei ärsytä eikä tuoksu liian voimakkaasti ja todennäköisesti ostan sitä joskus toistekin, kunhan vain ensin käytän ne kaikki, joita sain testiin messuilta.

Biothermin kasvoveden loppumista myös odottelen jo, vaikka siinä taitaa vielä hetki mennäkin. Hän on palvellut ihan hyvin, mutta kaipaan vain vaihtelua välillä.

Joko muuten olette hommanneet kosmetiikkajoulukalenterit? Itse vitkuttelin Lookfantasticin kalenterin kanssa sen verran, että nyt olen jo unohtanut koko asian. Tuli vain mieleen, kun Elevenin kalenteria mainostettiin kovasti instassa. Aiotteko hommata jonkun kalenterin?

⚽⚽⚽

instassa –  facessa – twitterissä