Mun nykyinen vaateostofilosofia
2
Siitä on jo useampi vuosi aikaa, kun näin Turun Martin katuja astelevan tytön vaaleansininen kukkamekko päällään ja muistan ajatelleeni hänen tyylinsä olleen täydellinen. Se mekko sopi hänelle täydellisesti, mekko oli sopivan mittainen ja tosiaan, kukallinen. Painoin sen mieleeni, koska tiesin haluavani samanlaisen mekon. Sitten joskus.
Se joskus on nyt. Alan olla valmis vaaleansinisen kukkamekon hankintaan. Itse asiassa minulla on yksi ja se minulla on päällä tämän postauksen kuvissa. Se ei kuitenkaan ole just sellainen kuin sillä tytöllä Martissa, eikä täytä aukkoa vaatekaapissani.
Nyt, kun saan taas ostaa vaatteita, googlettelin eilen netin kaikki vastuulliset nettikaupat läpi löytämättä kuitenkaan mitään järkevää. Kaikista vähiten vaaleansinisiä kukkamekkoja. Vain yhden Marimekon ennemmin vihertävän päivänkakkaramekon ja senkin vielä onnekseni alennuksesta. Ostin, koska en muutenkaan omista mekkoja hirveän paljon.
Tykkään nykyisestä ostofilosofiastani enemmän kuin aiemmasta. Kun sallin itselleni ainoastaan suomalaisen vastuullisen muodin ostamisen, karsii se ostamista siinä mielessä tehokkaasti, että suomalainen käsityö ei ole yhtä halpaa kuin pikamuoti. Yhden päivänkakkaramekon hinnalla olisi saanut 10 mekkoa pikamuotiliikkeestä, mutta päivänkakkaramekosta toivottavasti on iloa ikuisesti toisin kuin pikamuotimekoista. Mieluummin maksan laadukkaasta vaatteesta satkun harvemmin kuin pari käyttökertaa kestävästä retusta vähän vähemmän, mutta useammin.
Todellisuudessa pikamuodin hinta todennäköisesti on enemmän kuin se, että ostaisi laadukkaampaa, mutta yksittäisellä kerralla enemmän maksavaa muotia. Vaikka siis ostaisi sitä pikamuotiakin harvemmin, ei se poista totuutta siitä kuinka kestämätön asia koko pikamuoti edes on. Jatkuvasti vaihtuvat mallistot, uutuudet ja kaikki tuotanto taustalla – ei vain tunnu niin hyvältä kuin ajatus siitä, että viikko sitten tilaamani pellavahousut suomalainen emäntä aikoo tehdä minulle 50 päivässä. Hän tekee ne vain minua varten eikä hänellä ole niitä varastossa, koska nehän olisivat ihan hukkaan heitettyä aikaa ja luontoa, jos ne jäisivätkin myymättä. Minä voin kyllä odottaa minun housujani sen 50 päivää, kunhan kukaan ei kaada yhtään kuusta tai käytä aivan liian montaa litraa vettä niiden takia.
Millainen sun ostofilosofia on? Kuinka tarkkaan valikoit, mistä ostat?
Tosi hyvin kirjoitettu. Olen niin samaa mieltä! 🙂 Mulla on vähän vain se ongelma, että en osta edes sitä kotimaista, koska olen tosi huono tekemään isoja ostopäätöksiä. Ostan yleensä jotain vasta sitten, kun vanha hajoaa käsiin, eikä sitä enää kehtaa saati edes voi käyttää. Mulla oli just tämä tilanne vanhojen lenkkitossujen kanssa. Heitin ne pois, että tulisin todennäköisemmin ostaneeksi uudet, kun en enää voi ajatella, että "kyllä näillä vielä yhden viikon kävelee!" 😀
Kiitos! 🙂 Kiva, etten ole yksin ajatusteni kanssa. Mitä vähemmän tulee ostettua, sitä vaikeampaa on kyllä tehdä yhtään mitään ostopäätöksiä. Kauhean korkea kynnys. Sinänsä se on varmasti ihan hyvä asia lompakon sekä ilmastonmuutoksen kannalta.
Lenkkarit on kyllä sellanen ostos, joka kannattaa tehä suhteellisen herkästi. 😀 Muuten tulee vaan ongelmia jalkojen (ja selän) kanssa ennen pitkää. Itelläkin alkaa taas olla edessä, tuntuu ettei kengät kestä nykyään edes vuottakaan, vaikken edes juokse.