Hae
Mari Hietala

SYYSKUUN EKA

Jahas, sitä on sitten herätty syyskuuhun. Ulkona on harmaata ja tummasta asfaltista päätellen Raisiossakin sataa vettä jopa joskus. En heinäkuun esityksen perusteella olisi uskonut, että täälläkin tosiaan voi joskus sataa, mutta näköjään voi. Se on hyvä se, just täydellinen juoksukeli.
Ei vaiskaan, en tiedä ollaanko menossa juoksemaan tänään. Johonkin lenkille mennään kyllä, mutta sitäkään ei vielä tiedä mihin.

Tein eilen unelmatortun, kun teki mieli leipoa jotain. Hyvää, mutta kamalan ällömakeaa. Tein eilen myös sellaisen pyhäinhäväistyksen, etten mennyt kuvaamaan jalkapalloa, vaikka Tepsillä oli kotipeli!!

Kesäloma loppuu nyt myös. Tämä oli erilainen loma kuin aiemmat, sillä en mennyt sekaisin päivistä kovin pahasti ja luulen muistavani mun salasanan myös. Loman aikana tuli vähän avustettua työkavereita muutamissa pikkujutuissa eikä töihinpaluussa oikeastaan ahdista mikään muu kuin se, että meillä ei kuulemma ole enää työpaikkaruokalaa. Joudun siis säätää eväiden kanssa koko ensi viikon. Ilmeisesti sen jälkeen ollaan saamassa ruokala takaisin.
Mulla alkaa työelämä myöhäisemmästä työvuorosta ja oonkin nyt kovasti harkinnut sitä, että yrittäisin tasoittaa mun rytmin kokonaan sen mun toisen, aikaisemman, työvuoron mukaisesti. Että heräisin ns. iltaviikoilla lähes yhtä aikaisin kuin olisi aamuviikko. En tiedä voiko se koskaan onnistua, sillä houkutus nukkua 7:30 asti on suurempi kuin mikään ikinä. Olen aina rakastanut nukkumista liikaa. Tiedätte varmaan tunteen? Pystyisittekö te heräämään 5:30 niinä aamuina, kun saisitte oikeasti nukkua 7:30 asti?
Jokaisella kesälomalla on myös aina mielessä ylipäätään työ. Mitä teen, onko tämä sitä mitä haluan, mihin muuhun minusta olisi, onko minusta mihinkään muuhun, oi milloin pääsen valokuvaamaan Valioliigaa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *