Hae
Mari Hietala

Näitä pohdin nyt…

postauksen kuvien kengät saatu blogin kautta

Olen tietoisesti jalkapallokauden jälkeen vähentänyt blogin parissa vietettyä aikaa, sillä olen päättänyt tulla kirjoittelemaan vain silloin, kun on kirjoitusfiilis. Aika usein kyllä olisi, mutta hitto, kun ei tässä arjessa oikeasti vain ehdi kaikkea samana iltana, mitä haluaisi. Haluaisin nimittäin joka päivä katsoa yhden jakson sen hetkistä lempisarjaa, kirjoittaa blogia, postata instaan jotain syvällistä, urheilla, lukea kirjaa, keskustella Tahkiksen kanssa kaikenlaista ja mielellään vielä valokuvata. Ihmisen arki nyt vaan sattuu olemaan sitä, että näistä asioista täytyy valita joka ilta ne kaksi juttua, jotka varmasti ehtii tekemään ja aika usein ne valinnat ovat sekä urheilla että postata instaan jotain syvällistä. Tai edes jotain.

Huomaan ajattelevani usein nykyään sitä kuinka kaipaan keskittymistä johonkin luovaan. En tiedä onko uuden opettelu ja jatkuva ympärillä oleva hälinä töissä tehnyt sen, että pääni todella huutaa keskittymistä. Osaan kyllä keskittyä siellä töissä, mutta jotenkin nyt tarvitsee jotain ekstraa. Onneksi on tämä blogi, sillä tämä, mitä teen juuri nyt, on just sitä, mitä olen jo useamman päivän kaivannut. Ah. Te, ketkä tätä luette, kiitos kun olette siellä. ❤️ Kirjoittaminen tuntuu just nyt henkireiältä! Niin ihana tehdä tätä näin, että annan itselleni muutamia päiviä aikaa nimenomaan hengähtää ja sitten onkin jo kova tarve päästä taas kirjoittamaan.

Keskittymisen tarpeen lisäksi olen pohtinut milloin voisin hankkia tuulihousut. Kyllä. Luitte oikein. Minä tarvitsisin tuulihousut. Mutta kun minulla on tämä vuosi ilman uusia vaatteita -haaste, joten en voi vain mennä www.sportamore.com ja ostaa niitä housuja. Haluaisin myös edelleen vihreän neuleen ja Huuhkajien fanipaidan. Tavallaan haluaisin myös Helmareiden fanipaidan, mikäli sellaisia on edes olemassa. Ja kyllä, olen nähnyt sen instassa pyörivän meemin, jonka saatesanoissa puhutaan usein siihen sävyyn, etteivät naiset ole saaneet tarpeeksi huomiota jalkapallosaavutuksiensa myötä. Suutuin siitä vähän, vaikka arvostan kyllä naisjalkapalloilijoita, mutta raivostuttaa silti. Ymmärrän, jos naisjalkapalloilija itse tuo esille, että btw mekin ollaan olemassa, mutta eikö sitä olemassa olemista pitäisi tuoda esille muulloinkin kuin nyt miesten nimenomaan ollessa pinnalla ja toisaalta, miksi ihmeessä sellaiset tahot ottavat kantaa asiaan, jotka eivät ole aiemmin edes tienneet Suomessa olevan naisjalkapalloilijoita? Tai ylipäätään jalkapalloa. Miksi miehet ja koko Suomi eivät saisi kohkata Huuhkajien EM-karsintamenestyksestä, kun nyt vihdoin se nähtiin? Jos naiset ovat olleet miehiä parempia, ei se mikään ihme tässä maailmassa ole, kun ainahan kaiken takana on nainen. Eikö niin? Se instameemi on vähän sama kuin lapsena saisi ekat Levikset, johon joku rikkaan lapsi kuittaa nälvivällä äänensävyllä ”mä sain mun ekat Levikset 2 vuotta sitten ja kesällä olin muuten Kanarialla”. Ehkä lajia siis voisi tuoda esiin jotain muutakin kautta, koska miesten aika nauttia on just nyt ja naisten joku toinen päivä.

Muita asioita, joita pohdin nyt: pitäisi mennä syömään iltapalaa ja tehdä vielä kaikkea muutakin. Meni niin paljon aikaa sanojen asetteluun äsken, ettei tässä oikein muuta enää ehdi jaaritella. Kiitos, kun olit mukana ja toivottavasti en loukannut tunteitasi kertomalla oman mielipiteeni jalkapalloasiaan.
PS. Luulen asiakaspalvelijan työn opettavan minut kirjoittamaan ystävällisiä lopetuksia. Ihan uutta minulle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *