Ihmiset liikenteessä – mihin teillä on kiire?
0
Vaikka yksi lempiharrastuksistani onkin turkulaisten mollaaminen, on Turku opettanut minulle jotain ihan hyvääkin. Turussa autoa ajaessa on nimittäin joutunut opetella pysähtymään suojatien eteen, mikäli joku on juuri aikeissa ylittää tien. Aivan niin kuin normaalien ihmisten täytyy osata tehdä auton ratissa. Täällä ei päde pohjalaisten liikennesäännöt ja on vain parempi antaa ihmisten kävellä tien yli, koska he pitävät täällä siitä etuoikeudestaan kiinni.
Kaupungissa ajellessa on myös joutunut hyväksyä sen, että edessä hituroivat sunnuntaiajelijat eivät aja yhtään sen lujempaa, vaikka itse huutaisi ja kiroilisi kuinka paljon. Aina on jotain edessä, minkä takia joutuu seistä liikenteessä muutaman minuutin kauemmin, jolloin valot ehtivät muuttua punaisiksi seuraavassa risteyksessä.
Tänä vuonna mun työmatka muuttui kaupunkiajelusta maantielle ja ehdin jo miettiä kuinka kivaa on, kun saa koko matkan huristella satasta. Paitsi ettei saa. Raision läpi kulkee molempiin suuntiin todella paljon rekkoja ja ylipäätään mitä vain liikennettä, joten aika harvassa ovat ne päivät, jolloin vauhtia olisi itsellä se 100 km/h. Tässä muutamina aamuina on myös joutunut pysähtyä ihan yhtäkkiä, koska edessä on ollut kolari.
Viimeisin kolari sattui tällä viikolla keskiviikkoaamuna ja se aiheutti pientä ruuhkaa. Poliisi ohjasi minut ja monet muut pois ohikulkutieltä ja loppujen lopuksi mulla meni työmatkaan tunti, kun yleensä ajelen sen 20 minuutissa.
Ihmisten käytös kolaritilanteissa on ihmeellinen. Yritetään tunkea vasenta kaistaa ohi, vaikka hyvin nähdään oikean kaistan jumittavan. Olisiko siihen vaikka jokin syy, että se oikea kaista pysähtyy? Sitten ne vasenta kaistaa kiitäneet joutuvat lyödä vilkun päälle tiensä päässä ja tunkea oikealle kaistalle toisten eteen. Eikö sen vertaa pysty tässä maailmassa enää odottaa, että odottaisi omaa vuoroaan, koska se meille kaikille tulee kuitenkin ajallaan?
Nämä etuilijat ovat todennäköisesti niitä samoja tyyppejä, joiden on pakko ohittaa kaikki ketkä ajavat 90 km/h tai 100 km/h. Ohitus on pakko tietysti hoitaa käyttämättä vilkkua ollenkaan ja mikään väli ei ole liian pieni, jos ajaa saksalaisvalmisteista hevosvoimavekotinta.
Olen itse edelleen hieman huono turvavälien kanssa, mutta yritän opetella. Olen huomannut, ettei perseessä roikkuminen ole kovin kivaa, kun itse ajaa, sillä ikinä ei voi tietää milloin joutuu lyödä jarrut pohjaan ja sitten se joku tulee omasta takalasista läpi. Silti ohikulkutiellä ajellessani olen päättänyt, etten välitä mitä takanani touhutaan, sillä ajan just sitä vauhtia kuin ajan. Kaikkien kuuluisi ajaa autoa juuri niin hiljaa kuin haluaa ja olla välittämättä muista. Taajamarajoitusten noudattaminenkin on nykyään oikeastaan vain hauskaa, koska huomaan sen usein ärsyttävän takana tulevia.
Mitä rauhallisemmin ajaa, sitä paremmin pystyy havainnoimaan ympäristöään. Ei tule vahingossa ajettua jalankulkijan päälle, vaikka kuinka on pohjalainen liikennekulttuurikasvatus. Liikenteessä voi oikeasti tapahtua ihan mitä vain, milloin vain. Kiireelle voi tulla loppu hyvin nopeasti, jos keskittyy vain kaahaamaan eikä se loppu ole kovin kaunis aina.
Niin että malttia liikenteeseen, kiitos.