Harkkamatsi: TPS – KTP 6.4.2019

Kävin eilen kuvaamassa jalkapalloa mahdottoman tuulisella, mutta onneksi aurinkoisella Kupittaalla. Kupittaa 5 ei petä koskaan mitä tuuleen tulee, se on varma asia tässä muuten niin arvaamattomassa ja yllätyksiä täynnä olevassa maailmassa.

Sain istua aika pitkään kummallakin puoliajalla tekemättä yhtään mitään. Onneksi Irkku oli katsomassa peliä koiransa Alpon kanssa, joten oli joku, jolle höpötellä siinä hyökkäyksiä odotellessa.

KTP näytti kentällä aivan Ilvekseltä, mutta kuulostivat joltain muulta. Toisella puoliajalla korviini kantautui joukkueen sisäistä pään aukomista ja mietin, että tuolla joukkuepelillä ette varmaan enää tähän hätään pysty rakentamaan mitään kehittävää. Jouduin lähteä kesken matsin pois, mutta ilmeisesti en menettänyt mitään, koska lopputulema oli sama kuin jo ennen toista puoliaikaa.

Siitä päätellen kuinka tylsää minulla oli suurimman osan ajasta, TPS joutui vähän tekemään hommia, jotta pääsi rakentelemaan hyökkäyksiä. Vaikuttaa siis siltä, ettei mikään kausi jalkapallossa helppo ole joukkueelle vaan töitä se vaatii. Ja jos nousu on jälleen tavoitteena, töitä riittää tosissaan. Ykkösen kausi Tepsilä alkaa vasta 27.4., joten aikaa on vielä valmistautua pieni hetki.