Siitä alkaa nyt olla pari kuukautta, kun inspiroiduin aloittamaan uuden elämän arkisten tapojeni kanssa. Vetelä olemukseni ja liikunnan vähäisyys arjessa kyllästyttivät. Niinpä otin vauhtia lukemalla onnistuneesta elämäntapamuutoksesta kertovan kirjan ja ajattelin, että nyt kaikki muuttuu. Vajaassa kuukaudessa liikunnan lisääminen tuntui mahtavalta ja olin ihan varma, että nyt alkaa kilot karista! Olen käynyt pari kertaa kokeilemassa juoksemista ja edelleen olen ollut ihan varma, että alkaa paino lähteä. Vaan ei lähde: paino vain nousee ja muutoskuvissa ei näy mitään muuta paitsi pullottava takareisi.

Tämä on varmaan se hetki, kun moni lyö hanskat tiskiin, koska eihän tästä mitään tule. Minä en aio kuitenkaan tehdä niin, koska jossain vaiheessa painon on lähdettävä alaspäin, kun tapojaan muuttaa.

Sätin itseäni siitä, etten ole muuttanut ruokailutottumuksia tarpeeksi, mutta kun oikein miettii, kyllä nekin ovat muuttuneet. Syön paljon enemmän proteiinia ja välillä on päiviä, kun en herkuttele ollenkaan. Nykyään saattaa olla todella monta päivää, kun en syö suklaata ollenkaan.

Juoksuhommat ovat tuntuneet ihanilta, joten sitä aion jatkaa kaikesta huolimatta. Ylipäätään liikunta arjessa tuntuu todella hyvältä enkä oikein näe, että mitään muuta tapaa elää edes voisi olla. Ei ihminen jaksa oikeasti, ellei liiku!! Ihminen tarvitsee erinäisiä lihaksia, etenkin vanhempana. Ne kannattaa hankkia silloin, kun vielä voi.

Jos muutoskuvissa ei näy mitään parinkaan kuukauden päästä, joudun ottaa asiakseni ferritiinin mittauksen ja VIHDOIN etsiä jostain jonkun lääkärin, joka asian päälle ymmärtää. En halua enää kuulla, että ferritiini 35 on ihan hyvä. Se ei tue juoksuharrastusta (rautaa kuluu jalan iskeytyessä maahan) eikä ylipäätään normaalia elämää. Haluaisin saada jonkun virallisen käskyn syödä rautaa epäsäännöllisen säännöllisesti, koska ei siinäkään ole mitään järkeä, että parin vuoden välein laahustaa lääkäriin ja saa käskyn syödä rautakuurin. Kyllä naisilla pitäisi jo ihan murrosiästä alkaen olla joku virallinen suositus syödä rautaa tietty määrä vuodessa, vähän kuin D-vitamiinillakin on. Pois lukien kertymätaudit, mutta eikö ne olisi helppo selvittää silloin teininä?

Muistan ajatelleeni joku viikko sitten kuinka mahdottoman paljon olisi kaikkea kirjoitettavaa työelämästä, epävarmuudesta, lenkkeilyn aloittamisesta ja oman pihan suunnittelusta. Nyt juuri ei päässä kuitenkaan pyöri nämä asiat, vaikka juoksemassa pitäisi kyllä päästä käymään joku päivä. Omaa pihaa en ole nyt sen enempää jaksanut ajatella vaan ennemmin pohdin eilen onko meillä ulkojouluvaloja, koska täytyyhän heti ekana sitten muuttaessa laittaa jouluvalot. 😀 Kesätukka, jonka hankin perjantaina, auttoi nollaamaan työviikon hyvin ja nyt olenkin ihastellut uutta tukkaa peilistä tuon tuosta.

Tuosta lenkkeilystä on kyllä pakko sanoa, että lähdin hakemaan liikunnan lisäämisellä arkeen sellaista normaalia jaksamista ja aikaansaamista. Että jaksaisi vetäistä lähes joka päivä siivousvartin, jaksaisi leipoa ja muutenkin järjestellä nurkkia ihan jo muuttoakin ajatellen. En tykkää yhtään väsymyksestä ja veltoista reisilihaksista. Onkin ollut liikunnan lisäämisen jälkeen kiva huomata jaloissa olevan voimaa, mutta siivousvartit ovat nyt saaneet alkuinnostuksen jälkeen odotella, koska helteet tulivat sekottamaan tilannetta. Maanantaina oli kuitenkin suhteellisen tehokasta: töiden jälkeen lähdimme rannalle ja vielä sieltä tullessa pyöräytin raparperipiirakan.

Teen piirakan aina samalla Kotikokista löytyvällä ohjeella ja joka kerta se on todella hyvää. 🙂 Teen raparperipiirakan aina kermaviilitäytteellä ja marjapiirakat muruseoksella.

Kesätukka 🤎

Tämä viikonloppu ollaan käyty vähän kaupoilla ja eilen illalla pyöräilemässä Kaarinassa Hovirinnan uimarannalla. Juuri, kun päästiin sinne, aurinko meni pilveen. Ei siis voitu kovin kauaksi aikaa jäädä eikä käyty itse edes uimassa ollenkaan. Tänään lähdetään lapsen päiväunien jälkeen katsomaan meidän naapurin suomenhevosta ja pääsen ehkä samalla käymään puutarhalla, koska parvekkeelle mahtuisi vielä yksi petunia.

Meillä on vielä 1,5 kuukautta töitä ennen kesälomaa, mikä on kyllä tosi tylsää lapsen kannalta. Hän nimittäin varmaan jo kaipaisi päiväkodista lomaa, mutta meillä nyt meni lomat näin tänä vuonna. Ensi kesänä sitten fiksummin toivottavasti.

Nyt taidan mennä hetkeksi lepäilemään, kun kerrankin voin. 😀