Lähdimme viikko sitten lauantaina nopealle metsäkierrokselle kantorinkka mukanamme, jotta pääsee vähän testaamaan sitä käytössä ja muutenkin luontoon. Valittiin meidän retkikohteeksi Pomponrahka, joka on näin kesällä aina hyvin nopea kierros, sillä siellä ihminen syödään elävältä muuten. Kerranhan jouduimme hirvikärpästen kohteeksi kyseisessä paikassa, joten käymme Pomponrahkassa yleensä kerran kesässä tai harvemmin. Hieno paikka se kyllä on, sitä ei käy kiistäminen. Lisäksi Pomponrahkassa asuu harvinaisia luteita, hämähäkkejä ja perhosia.

Kantorinkka tuntui omassa pihassa lapsen kanssa hyvin takapainoiselta tällaiselle ihmiselle, joka ei ole rinkkaa kantanut pian kolmeen vuoteen. Kun sitten laittoi ihan vaelluskengät jalkaan, alkoi tasapaino löytyä paremmin. Lihaksetkin löytyi, mutta ei niissä voimaa ollut. Ihan hyvä siis oli aloittaa kantohommat ihan parin kilsan lenkillä. Uskon kyllä, että pidempikin rykäisy menisi, mutta ei se pahitteeksi olisi treenata ennen kuin lähtee ihan kunnolla vaeltamaan.

Tiesitkö, että suopursu kuuluu alppiruusujen sukuun?

Kantorinkka on tämän yhden reissun perusteella aivan välttämätön mielestäni vajaa 2-vuotiaan lapsen kantamiseen, jos aikoo yhtään enempää retkeillä ja vaeltaa. Nyt ei ole mitään estettä miksei voisi lähteä metsään aivan niin kuin ennen vanhaan. Olen niin onnellinen ja tyytyväinen tämän hankinnan johdosta. Hyvin sijoitetut sataset!

Seuraava koitos onkin sitten olla teltassa yötä! Nyt varmaan alkaisi olla kelit kohdallaan sitä ajatellen, mutta ei nyt tullut mieleen tälle viikonlopulle moinen asia. Ehkäpä sitten juhannuksena. Odotan jo kovasti milloin on seuraavan kerran sopivat kelit mennä taas metsään.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Kävi hassusti, enkä tainnut keretä blogin äärelle koko toukokuussa. Simmost se sit o välil. Elämä on edennyt huhtikuun jälkeen näin: lapsi on alkanut yhtäkkiä nukkua täysiä öitä (otettiin siltä housut pois yhtenä yönä ja siitä se sitten lähti, ehkä sen on aina ollu liian kuuma), toukokuun puolivälin jälkeen tultiin kipeäksi, syötiin antibiootteja, on allergialääkitys päällä, luin *Jennyn Uuteen nousuun -kirjan, olen alkanut syömään kellontarkasti säännöllisesti, aloitin kotona siivousvartit joka päivä (tämän seurauksena meillä on nyt koko ajan siistiä ja se on ihanaa!) ja ihan viimeisimpänä ostettiin vihdoin *kantorinkka. 😀

Kun tehtiin ostopäätös kantorinkasta, tuntui kuin jokin möhkäle olisi kadonnut harteilta ja tulin jotenkin taas onnellisemmaksi. Ajatuskin siitä, että päästään mehtäretkille ihan kunnolla, helpotti oloa! ♥ Oli itse asiassa tarkoitus nyt heti tänä viikonloppuna mennä testaamaan rinkkaa, mutta lapsella alkoi nenä vuotaa eikä nyt vielä ainakaan ole sitten menty. Kävimme äsken Tahkiksen kanssa kyllä metsässä, mutta se oli sellainen äkäinen nopea treeni, kun samalla käytiin myös juoksemassa kuntoportaat sekä tekemässä pieni lihaskuntojumppa. Ollaan nimittäin Raumalla nyt ja täällä Lähdepellolla on ihan mahtavat ulkotreenipuitteet! Siellä on siis nuo portaat ja niiden vieressä ulkosali sellaisilla vehkeillä, joissa on painot ja säätövaraa. Nyt sinne oli myös ilmestynyt vielä kunnon tangot painoineen, joten tulipa tehtyä vuosien tauon jälkeen ihan oikeita kyykkyjä ja maveja. Ai että! ♥ Kyllä tässä pitäisi elämään saada sisällytettyä todella paljon enemmän liikuntaa, ulkoilua ja treeniä. Sen takia luinkin ensin Uuteen nousuun -opuksen, että saa alkuun kunnon potkun perseelle. 🙂

Tänään kiivettiin ensin portaat ylös ja käytiin kävelemässä 1,5 km metsässä. Eri kukkaset kukkivat siellä täällä, pari omenapuuta ja nähtiinpä myös telekkäperhe! Tultiin takaisin portaille ja käytiin vielä ne pinkomassa ylös pari kertaa. Lopuksi hauiskääntöjä, maveja ja kyykkyjä. 🙂

Olipa hyvä treeni kokonaisuudessaan ja tuo metsän vehreys oli ihan parasta kyykkyjen lisäksi! Ihanaa myös olla takaisin täällä blogissa pitkästä aikaa. 🙂