Jaahas, joulukuukin jo

Jaahas jaahas, tuli tässä eilen mieleen blogin kirjoittelu yhtäkkiä, mutta juuri sillä hetkellä ei ollut aikaa. Vietimme eilen nimittäin pienen poikasen ristiäisiä ja meillä oli tupa täynnä väkeä koko päivän. Illalla nostettiin jalat pöydälle ja syötiin kakkua, joka muuten oli uskomaton taideteos. Kakun meille taiteili mun työkaveri, jonka kanssa olen ehtinyt olla töissä tasan viikon jos sitäkään ennen kuin jäin äitiyslomalle. 😀

Kahden viikon bloggailutauon aikana olen ehtinyt käydä paljon negatiivisia fiiliksiä neuvolaan liittyen läpi ja siksi oikeastaan olen ollutkin aika kiireinen. Meillä oli kolmekuukautisneuvola marraskuun lopulla ja heti seuraavana maanantaina käynti neuvolalääkärillä vauvan kasvuun liittyen. Se oli tilaisuus, jossa minulle puhuttiin vauvan pienuudesta (ei niin kauniisti) sekä korvikkeen antamisesta. Tulin kotiin, sain enemmän kokeneelta vinkiksi mennä käymään yksityisellä kysymässä toista arviota ja niin sitten tein. Yksityisen mukaan tiettyjen asioiden takia ei ole huolta aivan kuten kunnallisella annetaan ymmärtää ja käynti olikin tosi iso helpotus. Samaan viikkoon osui vielä sekä vauvan että minun osteopaattikäynnit ja toinen koronarokotus, joka toi mukanaan kuumeen yhdeksi päiväksi. Sitten oli vielä ristiäiset. 😀 Että on tässä ollut aikalailla kaikenlaista. Eikä se tähän edes lopu. Ensi viikolla sama mylly jatkuu.

Huomenna meille tulee perheohjaaja, keskiviikkona pitäisi mennä osteopaatille (täytyy ehkä siirtää pakkasen takia, saa nähdä) ja torstaina kontrolliin neuvolaan. En olisi perheohjaajaa muuten meille pyytänyt, mutta viimeksi neuvolassa kysyivät haluaisinko sellaisen käymään, kun kehuin kuinka olimme käyneet imetysohjaajalla ihan omin avuin. Senkun tulee, sattuu kerran olemaan siistiäkin noiden ristiäisten takia. Tarvitsen myös ohjausta missä välissä sitä korviketta pitäisi tarjota, sillä meillä on 3,5-kuukautisen rintaraivarit päällä eikä tämän hetkinen pullosta antaminen asiaa paljon paranna. Jos lisäämme tähän korvikkeen, en uskalla edes arvata mitä imetykselle tapahtuu.

Kuten huomaa, helppoa ei elo ole vieläkään, vaikka jotenkin se pitkä synnytys ja kaikki muu silloin elokuussa olisi ihan riittänyt. Ehkä vähäiset yöunet myös tekevät ongelmista turhan isoja. Jaksaa jaksaa!