Retkeilemässä pohjoisessa

Pakattiin sunnuntaina pösö täyteen tavaraa ja lähdettiin ajelemaan. Tavoitteena oli ajaa Tornioon ja jatkaa siitä joko Kilpisjärven tai Ruotsin kautta Norjaan. Sunnuntaina säätiedotusta tutkiessa totesin Kilpisjärvellä satavan lunta maanantaina ja tiistaina, joten päätimme jäädä Tornioon suoraan kahdeksi yöksi.

Tornio on minulle etäisesti tuttu nuoruudesta, kun siellä tuli käytyä muutamia kertoja sukulaisten luona. Niinpä nytkin piti ehdottomasti päästä käymään Haaparannalla kaupassa hakemassa päron sodaa ja hallon sodaa, vaikka ne ihan ylimakeita juomia ovatkin. Halusin näyttää Jonille myös Kukkolankosken, sekin kun on aika vaikuttava nähtävyys.

Tiistaina jatkoimme Torniosta Kukkolankosken kautta Ruotsiin. Ajattelimme ensin, että jäisimme Jällivaaraan, mutta päätimme sieltä jatkaa vielä Kiirunaan.

Kiiruna on hämmentävä kaivoskylä, Ruotsin pohjoisin kunta. Kaivostoiminta näkyy maisemassa todella ja se onkin Kiirunassa hyvin keskeinen juttu, sillä koko kylä joudutaan siirtää kaivostoiminnan takia. Louhinta jatkuu kaupungin alla ja tosiaan koko kaupunki siirretään siksi, ettei se vajoa lopulta. Hämmentävää. Siirtotyöt näkyivät olevan käynnissä, sillä kokonainen kerrostalo oli purkamista vaille valmis ja siitä vähän matkan päässä pari uutta tulossa tilalle.

Eilen jatkoimme matkaa Kiirunan Camp Ripanista Norjaan päin. Matkaa Narvikiin oli googlemapsin mukaan 2 h 20 min, mutta meillä matkaan meni huomattavasti kauemman, kun pysähdyttiin vähän sinne sun tänne syömään, käymään Abiskon karkkikaupassa ja kuvaamaan maisemia.

Maisemat – ne olivat pysäyttäviä todellakin. Lumihuippuja, korkeita vuoria, järviä, hurjana pauhaavia koskia ja vuorten vesiputouksia. Maisema muuttui todella karuksi Ruotsin ja Norjan rajalla, kunnes aloimme laskeutua kohti Narvikia.

Iltapäiväkahvit eilen Ballangenin leirintäalueella.

Maisemat Norjan puolella ovat huikeita tietysti myös, täällä tosiaan riittää ihmeteltävää pienelle ihmisille Suomen etelästä. Ensimmäinen yö teltassa Norjassa vietetään leirintäalueella, mutta saa nähdä mikä mahtaa olla seuraava leiriytymisranta. Matka jatkuu Lofooteille pian!