Hae
Mari Hietala

Tosi paljon raskaana, viimeisiä viedään!

Täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleena! Nyt mennään 37+4 enkä kyllä muuta ole olettanutkaan olevani tässä kohtaa kuin tosi paljon raskaana. Yritän kovasti silti pysyä vauhdissa, sillä koen, että makaaminen lisää kankeutta ja liikkuminen taas vetreyttää. Mitä enemmän olen vain makoillut, sitä hitaammin etenen ulkona. Tosin täytyy myöntää, että parin edellispäivän kävelyiden takia häpyluuliitokseni on taas niin turkasen kipeä. Ehkä se repeää tai jos nyt vähän lepäilen, ehkä se pysyy koossa.

Kulunut viikko on ollut aivan ihana, kun on ollut niin viileää. Olen fiilistellyt viileää tuulta ja kelejä, huomannut todella odottavani syksyä. Olen syksy- ja kevätihminen, ei nämä hellekesät ole yhtään minun juttu olin sitten raskaana tai en. Rakastan raikasta ilmaa ja sitä, että on happea, jota hengittää. Todennäköisesti hoen taas koko syksyn iltalenkeillä kuinka rakastan näitä iltoja. Yleensä tähän aikaan vuodesta ikävöin jo villasukkia, mutta tämä raskaus on tehnyt sen, että villasukat pysykööt vielä kaapissa. En käyttänyt niitä edes talvella öisin, vaikka normaalisti olisi visusti ollut peitto varpaiden päällä ja myös villasukat jalassa.

Olen myös yrittänyt vähän tosiaan hidastaa tahtia, vaikkei se aina ihan onnistukaan. Alkuviikosta huilasin tosi paljon, sillä kävellessä tuli niitä jotain kuuluisia sukkapuikkokipuja, kuten aina, jos olen tohottanut liikaa. Torstaina koin itseni hyvin energiseksi, joten lähdin lenkille ja vahingossa kävelin 4,5 km. Olin satavarma, etten palaudu enää torstain aikana, mutta toisin kävi, illalla oli jo ihan ok olo. Eilen kävin lyhyemmällä kierroksella, vajaan kahden kilometrin verran ennen kuin piti touhata kotona viimeiset jutut valmiiksi ennen kuin Susanna tuli kylään. Oli ihana nähdä häntä todella pitkästä aikaa!!

tosi paljon raskaana

Mittarimato jo innokkaana odottelee vauvaa! Minä siirsin meidän kettumaton makkariin ja sehän sopi kuin nenä päähän sinne.

tosi paljon raskaana

tosi paljon raskaana

Hetken kerkesin lepäillä tukisukat jalassa ennen kuin lähdin Susannaa vastaan ulos. Hirveän hankala päästää vieraita tupaan ilman, että itse liikkuu, sillä en muista meidän ovikoodia, kun se muuttui joskus. 😀

PAVLOVAN TEKEMINEN EI VÄLTTÄMÄTTÄ OLE NIIN YKSINKERTAISTA

Tarjosin meille herkuteltavaksi pavlovan, jonka tekeminen oli erittäin vaiherikas homma, sillä edellisenä iltana siitä meinasi aivan aviokriisi tulla. Minähän meillä nämä marengit olen tehnyt, mutta saan aina paljon ohjeita takavasemmalta. Kaiken pavlovan tekemisessä aina kruunaa se, että internetissä on joku miljoona eri ohjetta sen tekemiseen. Sitten me Tahkiksen kanssa luetaan molemmat eri ohjeita, joista osassa vatkataan sokerit kiiltäväksi sitten lopuksi ja osassa tästä ei puhuta halaistua sanaa. Osassa myös paistetaan puolitoista tuntia ja osassa kaksi. Että leivo siinä sitten. Viimeinen silaus on päättää voiko marenki seistä pöydällä yön yli vai pitääkö se laittaa jääkaappiin. Ei pidä laittaa, mutta jatkoa varten note to self: kannattaa irroittaa se leivinpaperista ja siirtää jo valmiiksi tarjoiluastialle, koska seuraavana päivänä se ei enää paperista irtoa.

Myöhemmin meillä tehtiin tortilloja täysin yhteisymmärryksessä, näihin on sentään ihan selkeä kaava. Salaattiaineksia, salsaa, mifua ja ranskankermaa. Joskus aiemmin keväällä tortillat nostivat kamalasti sokereita, enää eivät. Voimme siis jatkossa ottaa nämäkin taas meidän ruokaohjelmaan.

Illalla saimme vielä toisenkin vieraan tai oikeastaan kaksi samalla kertaa. Yksi pitkätukka tuli Arwenin kanssa käymään, koska edelleen oli pavlovaa tarjottavana. Minä en sitä pystynyt syömään enää päivän jälkeen, ihan jäätävän makeaa nimittäin. Oli mukavaa kuunnella koiran tassuttelua lattialla ja ylipäätään nähdä toistakin ystävää pitkästä aikaa! Pirun korona, kun ei ketään ole oikeasti voinut nähdä pian jo vuosiin.

Tänään olen jatkanut tätä tosi paljon raskaana olemista. Aamulla käytiin kahvilla torilla, ostettiin kilo lakkaa ja sitten vielä ruokakaupan kautta kotiin. Sitten olenkin lähinnä maannut sohvalla häpyliitokseni kanssa ja ottanut pienet tirsatkin. Mikäpä päivä olisi ilman päikkäreitä? Nautin edelleen viileydestä, kunnes huomenna alkaa taas parin päivän hellekurjimus. Sitten ehkä jopa tulee ukkosia ja aion niin fiilistellä! Vaikka mistäs sitä tietää näillä viikoilla milloin se lähtö Tyksiin tulee…

4 kommenttia

  1. Jasmin kirjoitti:

    Mulla kans menossa 37+2 ja ollaan jännän äärellä! Ei oo enää kauaa laskettuun! Tsemppiä ja jaksamista tähän loppuraskauteen!❤️

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

  2. Maarit kirjoitti:

    En ehkä kestä, kuinka sie onnistuit vangittemaan Arwenin sielun kuvaan. ? Ja mie kiitän herkuista, Arwen huomiosta! ?

    • Mari H kirjoitti:

      No hän halus oikeen tolleen poseerata hienosti.. XD Ja olkaa hyvät vaan! 🙂 <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.