Innostus jalkapallon valokuvaukseen syttyi taas

Viime vuosi jalkapallon kuvaamisen suhteen oli omalta osaltani milloin mistäkin syystä hieman vaisumpi kuin aiemmat. Yksi suurimmista syistä on ollut eri kamera kuin ennen, vähän vanhempaa mallia ja tekniikkaa edustava Canonin 5D Mark 2. Täyskennoon on täytynyt totutella reilu vuosi ja nyt alan saada siitä vähän jopa jo kiinni. Se ei tunnu enää ihan niin vieraalta. Viimeinenkin lukko taisi loksahtaa auki viime lauantaina, kun kävin kuvaamassa hetken verran naisten harkkamatsia Kupittaalla (tän postauksen kuvat ovat eiliseltä).

Poikaystäväni oli mukana tietysti taas ja tuli siinä sitten sanottua ääneen siitä, kun usein kameroita myydään sarjatulinopeus yhtenä valttina. Tarkoitan siis sitä, kun 70D ottaa jotain 7 kuvaa sekunnissa ja tämä minun nykyinen runkoni vain 3,5 kuvaa sekunnissa. Uusissa rungoissa alkaa olla reilusti yli 10 kuvaa sekunnissa rätätätäasetus. Minähän en siis ole nykyrungon kanssa sarjatulittanut ollenkaan. 70D:n jälkeen 3,5 kuvaa sekunnissa tuntui alunperin niin saaterin hitaalta, että jätin käyttämättä kokonaan. Ihan hyvin kuvia saa ilmankin, mutta nyt alkaa kyllä jo ikävä iskeä kunnon sarjatulivauhtia. Niinpä siinä sitten päätin painaa nappulan pohjaan ja yrittää ottaa edes ne 3 kuvaa jokaisesta tilanteesta. Ja voi pojat kuulkaa kuinka hyvältä se tuntui! Se tuntui siltä, miltä jalkapallon valokuvaamisen kuuluukin tuntua, ihan parhaalta!

Fiilistelin vielä eilenkin sitä kuinka paljon tykkään jalkapallon valokuvaamisesta. Siitä, kun saan pyydystää tilanteita ja hetkiä kentältä. Ja siitä, kun kamera antaa mahdollisuuden saada sen parhaan kuvan yhdestä tietystä tilanteesta.

Tiedän tarvitsevani uuden rungon, mutta kyllä minä vielä vanhallakin pärjään. Toivottavasti tästä futiskuvauskaudesta tulee paras ikinä!