Kuulumisia
0
Tein juuri pienen viherkasvikierroksen instastoryyn ja totesin kuinka kivaa on, kun sai aamun lenkistä energiaa ja nyt on kuin eri ihminen. Käytiin tosiaan aamupalan jälkeen hieman hölköttelemässä tuolla, vaikka hieman alunperin arvelutti, kun olin jotenkin turhan väsynyt. Nyt en enää ole. Ihan hyvä juttu siis, kun lähdettiin kokeilemaan lenkkeilyä.
Ostettiin reilu viikko sitten itsellemme vihdoin älykellot ja siitä on nyt lähtenyt pieni juoksukunnon parannusoperaatio. Kun eihän me olla oikeen edes juostu vaan pari kertaa aina yritetty ja sitten se on jäänyt. Nyt on paljon helpompi, kun treenit jää talteen kilometreineen sekä syketietoineen ja niitä voi verrata. Hieman masentunut olen ollut kellon kertomasta kuntoiästä, mutta haluan luottaa siihen, että kyllä se siitä vielä kohenee.
Mitä noin muuten kuuluu? Minähän en sitten kesäloman aikana postaillut pahemmin muuta kuin metsäretkijuttuja, kun jotenkin sitä teki mieluummin kaikkea muuta kuin oli koneella. Tuntuu, että instankin päivittely on nyt kokenut jonkun muutoksen, kun saatoin lomalla keksiä uusia tuulia instagramiini. Perustin neulehommille oman tilin (madebyimppu) ja nyt myöhemmin vielä futikselle (marihietalaphotography).
Oon aina pohtinut mun blogin sisältöä ja sittemmin instan rajausta, mutta sinnikkäästi pitänyt kiinni siitä, että futis kuuluu näihin kanaviin. Nyt päätin rajata sen kuitenkin ulos ja keskitän jatkossa futisjutut tuonne instaan, omalle tililleen. Jos koen tarvetta kuitenkin kirjoittaa futiksesta laajemmin suomeksi, pidätän oikeuden tehdä sen täällä blogissa.
Oon siis neulonut viime aikoina niin paljon, että se vaati oman instatilin. Neulominen on todella rentouttavaa ja pidän siitä, kun saan opetella uutta. Se fiilis on niin mahtava, kun oppii uutta. Luulin esimerkiksi aina, että kantapään tekeminen on jotain ylempää matematiikkaa, kuten se vähän onkin, mutta ei silti vaikeaa.
Kesän jäljiltä olen sitä mieltä, että välttelen farkkuja vielä parin kilon verran. En halua vielä edes kokeilla mahtuvatko ne jalkaan ja yritän keksiä kaikkia muita tapoja pukeutua töihin. Eräänä päivänä olin sukkahousut jalassa, seuraavana jumppatrikoot. Selitän myöhemmin miksi. Sitä ennen taidan kertoa vähän keskiviikon futismatsista.
Kävin tosiaan pitkän tauon jälkeen näyttäytymässä Veritas Stadionilla kameran kanssa. Oli hauskaa, vaikka tuomaripeli oli ihan eri peli kuin kentän peli. En muista koska olisin viimeksi kokenut vastaavia tunteita futiskentän laidalla ja siksi olenkin nyt erittäin inspiroitunut lajista jälleen. Hyvin pitkästä aikaa. Tuntuu hyvältä. ♥
Ja tässä viimeisessä kuvassa näette erittäin tyytyväisen työmatkapyöräilijän. Minä pyöräilin ensimmäistä kertaa ikinä perjantaina töihin ja takaisin. Se oli mahtavaa, vaikka matkan varrella olevat lukuisat liikennevalot hieman hakristavat. Eivät silti niin paljon kuin autolla ajaessa. Tämä oli myös se syy miksi seikkailin toimistossa trikoot jalassa. En jaksanut alkaa miettiä mitään vaatteiden vaihtoa, koska juoksuhousut ovat aika mukavat ja käytän niitä muutenkin nykyään hyvin usein ihmisten ilmoilla.
Täällä siis ollaan arjessa kiinni aika tiukasti jo, eikä se ole haitannut yhtään. Oli mukava olla lomalla, mutta niin on myös mukavaa, kun on aikataulut ja rutiinit. Mitä sulle kuuluu?