PIKAMUOTI HERMOSTUTTAA
2
Näin noin kuukausi sitten Vilassa raitamekon, jossa oli vaaleansinistä. Tiedättehän ne Vilan perus raitamekot (mainoslinkki)? Juuri sellainen, mutta vaaleansinisellä pohjalla! Se oli täydellinen, mutta olen liian laiska shoppailija nykyään enkä sitten ostanut sitä. Kun ajattelin hakevani sen sitten, jos todella haluan sen. No todella halusin ja olisi pitänyt ostaa silloin heti, sillä mekkoa ei löydy netistä ja nyt kuukautta myöhemmin Vilan liikkeessä ei ollut jäljellä palaakaan vaaleansinisestä.
Ärsytti. Kiukuttelin miehelle kuinka vihaan koko pikamuotia. Kun kaikki pitää ostaa heti, jos jotain aikoo saada. Jos näkee Vilassa, Vero Modassa tai Zarassa jotain itselle sopivaa, se täytyy oikeasti kiikuttaa kassalle välittömästi juuri silloin eikä ajatella hakevansa sen myöhemmin. Sitä ei myöhemmin enää ole, sillä jonkun muunkin mielestä todennäköisesti se sama vaate on täydellinen ja toisaalta valikoimat vain vaihtuvat aivan liian nopeasti. Koko ajan uutta.
Opin tällaisen pikamuoti-sanan, kun luin joitakin viikkoja sitten Ylen artikkelin siitä kuinka pikamuoti saastuttaa jopa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne. Ällöttävää. Puuvillatuotanto kuluttaa ihan tolkuttomat määrät vettä, esimerkiksi yhden puuvillapaidan valmistamiseen kuluu 2700 litraa vettä. Lisäksi mikromuovia valuu mereen vaateteollisuuden kylkiäisenä 50 miljardin muovipullon verran. Sekin on järkyttävää.
Ajattelin tuolloin luettuani tuon artikkelin, että minä ainakin nyt kiinnitän huomiota siihen mitä vaatteita ostan ja kuinka paljon, mutta silti mua harmittaa, kun en ostanut yhtä tusinamekkoa. Ihan kuin se edes mahtuisi mun vaatekaappiin, kun ei sinne oikein muutenkaan mahdu mitään uutta tällä hetkellä.
Näissä kuvissa päälläni on uutta sekä vanhaa. Housut ovat aika tuliterät Ginasta, t-paita pari vuotta vanha Zarasta ja neuletakki ihan ylivanha jostain Lindexin alerekistä. Minä olen huono karsimaan vaatteita ja koen sen kestävämmäksi ajatukseksi kuin että pikamuodin suosimisen lisäksi oma vaatekaappinikin olisi samaa mallia. Että karsisin vanhoja vaatteita vain siksi, jotta saisin ostaa uutta.
Ei kiitos. Haluan karsia vaatteita sitä mukaa, kun ne hajoavat tai kun ihan todella olen sitä mieltä, etten tule enää pukemaan jotain päälleni. Toki kaapin sisällön järkeistäminen käy välillä mielessä ja siksi uutta ostaessa nykyään haluan olla varma siitä, että voin käyttää vaatetta enemmän kuin sen pari kuukautta, jonka kyseinen vaatekappale on ns. muodissa.
Harkittu kuluttaminen on aika uusi juttu minulle, mutta sujuu nykyään kuin mikä vain muukin rutiini. Seuraava askel onkin olla tietoinen materiaalivalinnoista ja vähitellen siinäkin olen toivottavasti menossa oikeaan suuntaan. Vielä toivon, että pikamuotia suosivat vaateketjut heräisivät kuluttajien ajatusmaailman muutokseen, sillä todennäköisesti en ole ainoa ketä mikromuovit meressä ällöttävät.
Miten te toimitte nykyään, kun näette kaupassa kiinnostavan vaatteen? Ostatteko heti vai haetteko myöhemmin?
Mielenkiintoinen ja todella tärkeä postaus! On välillä tosi vaikea tasapainotella ihanien uusien juttujen ja järkevän kuluttamisen välillä. Kohti sitä "vähemmän ja parempaa"-ostamista 🙂
Kiitos! Ja niin onkin. Kun tavallaan koko ajan keksii asioita, joita muka tarvii, vaikka ilmankin usein pärjää.