Hae
Mari Hietala

Saanko joskus vielä nukkua?

Olen tähän asti vauvaelämää luottanut vahvasti imetyshormoneihin, joiden oletan kantavan minut kaikkien unettomien öiden läpi ja niin ne ovat tehneetkin. Silti viimeiset pari viikkoa ovat olleet kovin raskaita kaiken nukuttamisen ja yöhuutojen takia. Mielestäni vauvaelämässä raskainta on nukuttaminen. Se stressi siitä, jos vauva ei nukahdakaan eikä itse pääse koskaan unille. Meillä toki nukuttamisesta stressaaminen on hyvin turhaa, sillä joka yö vauva lopulta on nukahtanut. Silti stressaan tästä kaikista eniten.

Päiväunille nukuttaminen on toiminut viimeiset pari viikkoa erittäin hyvin, mutta yöunet ovat horroria. Olen päivärytmiin herämisen myötä googlettanut viisikuukautisen vauvan rytmejä ja yrittänyt keksiä meille parhaiten toimivan systeemin siinä onnistumatta. Eilisiltana vauva nukahti rinnalle 19:45 ja nukkui 21:15 asti. Heräsi hymyillen, jolloin on aivan turha haaveilla mistään unien jatkumisesta. Kello 23:00 yritin taas nukuttaa, mutta olin myöhässä, sillä yhtäkkiä hän olikin taas yliväsynyt. 00:jotain pääsin lopulta sänkyyn. Jos vauvan pitäisi mennä nukkumaan 19-20:30 välillä ja nukkua aamuun, ei se kyllä meillä kertaakaan ole puolen vuoden aikana toteutunut.

Tavoitteeni on aamuisin herätä 6:30, mutta en ole onnistunut näiden myöhäisten iltojen takia. Tänäkin aamuna noustiin 7:45. Saan kyllä päiväunet onnistumaan erittäin hyvin, kuten myös tänään, mutta se oikea yöunien uni-ikkuna on aivan hukassa. Mikään ei olisi mahtavampaa kuin nukkua joskus kunnon yö.

Mistään muusta en varmaan ole instassakaan höpissyt moneen viikkoon (puoleen vuoteen?) kuin nukkumisesta. Uni oli jo ennen raskautta minulle tärkeää, sillä väsyneenä en pysty tekemään yhtään mitään ja olen vihainen. Onneksi tosiaan nyt on vielä imetyshormonit pelastamassa, ilman niitä en varmaankaan pystyisi tähän.

Kauhulla odotan sitä aikaa, kun saa aloittaa unikoulut ja pitäisi jaksaa opettaa lapsi nukahtamaan itsenäisesti. Tänäänkin laitoimme hänet pinnasänkyyn ennen viimeisiä päiväunia ja toivoimme, että se vain laittaisi silmät kiinni sillä välin, kun syömme laskiaispullaa. No ei laittanut, jalat viuhuivat kuin viimeistä päivää, tutti oli ties missä ja pupua roikotettiin korvista.

Oh lord, saisinpa nukkua edes yhden yön.

 

Vatsalihasten erkauma synnytyksen jälkeen

Kuten olen tainnut mainita, päätin osallistua mamapilateskurssille. Se on näin torstaisin iltapäivällä ja sitä vetää fyssari, joka on erikoistunut tällaisiin synnyttäneisiin mammoihin sekä lantionpohjan kuntoutukseen. Viikko sitten laitoin hänelle viestiä voisiko hän tsekata onko minulla jonkinlainen vatsalihasten erkauma ja niin sitten tuossa tiistai-iltana parkkeerasin auton tuomiokirkon lähistölle mennäkseni vastaanotolle. En sinne kirkkoon vaan sen fyssarin luo.

Neuvottelimme ja tutustuimme hetken ennen kuin menin pitkäkseni. Hengittelin samaan tapaan kuin pilatestunneilla ja sain kuulla erkaumatilanteen olevan ihan hyvä. Tutkittiin myös lantionpohja samalla, mitä en siis ollut etukäteen ajatellut, mutta mikä oli kyllä tosi hyvä käydä läpi. Sain täsmällistä tietoa lantionpohjan tilanteesta ja tiedän nyt miten sitä treenata. En siis ollut ihan tikissä, mutta en nyt paskimmassakaan kunnossa. Tehtiin yksi kreisi vatsisliike, jota tehtiin tänään myös pilatestunnilla. En tietysti osaa sitä selittää miten se tehtiin, mutta siis saan mun navan liikkumaan alhaalta ylöspäin! 😀 En ole koskaan tiennyt osaavani tällaista tai pystyväni moiseen.

En myöskään alunperin ajatellut käyväni äitiysfyssarilla, kun lääkäri totesi jo aiemmin, että erkauma on ok. Silti tuli sellainen olo, että voisin käydä jollain alan ammattilaisella kuitenkin vielä ja sehän olikin money well spent todella. 🙂 Itsestä huolehtimisesta tulee hyvä fiilis!

Olen vastapainona kaikille syville vatsalihaksille ynnä muille pitänyt huolta meistä kaikista ja tehnyt meille banoffeeta eilen. Ihan sikahyvää ja niin helppo tehdä. Äsken myös vaihdettiin petivaatteet sekä hieman siirrettiin pinnasänkyä. Täytyisi tuon lapsen hyvinvoinnin eteen vielä saada tehtyä se, että hän alkaisi nukkua pidempiä pätkiä, jolloin myös meidän vanhempien hyvinvointi paranee. Ensi yönä nukutan hänet vaunuihin, koska niissä hän osaa nukkua. Sieltä siirrän pinnasänkyyn yöllä, kun herää ensimmäisen kerran. Toivottavasti tämä toimii, sillä alkaa parin tunnin välein heräily ottaa voimille vähitellen.

Jos nukkuisin vähän enemmän, voisin tämän erkaumatilanteeni turvin alkaa haaveilla juoksemisesta joskus parin kuukauden päästä. Jos saan lantionpohjani kuntoutettua kunnolla. 🙂