Luulen, että meillä eletään miljoonaa eri vaihetta juuri nyt. Päällimmäisenä niistä hampaidentulovaihe. Lapsi kitisee illalla kuin pieni eläin, eikä kykene öisin nukahtamaan ilman mamman apua. Se ei kuitenkaan käy, että mamma laittaa tutin suuhun vaan sinne suukkuun pitää saada jotain aivan muuta. Jos mamma laittaa tutin, poika herättää koko kerrostalon. Näin on näppylät.

Sitten on edelleen käännyn mahallani, mutta en osaa liikkua -vaihe. Se on raskasta. On myös eroahdistusvaihe. Isä saa mennä naama poikaan päin jääkaapille, mutta selkä poikaan päin ei saa mennä. Mihinkään. Itkettää, jos äiti menee vessaan ja säikähdetään kun äiti tulee vessasta.

Uusimpana tulokkaana on se vaihe, kun lapselle syötetään aamupuuro ja minä syön sitten ihan viimeisenä. Tajusinkin juuri tänä aamuna kuinka mun aamupala lipuu koko ajan vaan kauemmas. Alkuun sitä ei meinannut keretä syödä, koska vauva tarvitsi äitiä koko ajan. Sitten yhtäkkiä vauva viihtyikin lattialla itsekseen, joten ehti syömään edes osittain. Tee jäi yleensä sellaiseksi, joka juotiin kun kerettiin. Nyt se on sitä taas ja vielä pahemmin. Tänään nimittäin piti jo olla kovasti menossa päiväunille, kun minulla oli vielä aamutee juomatta.

Minulla itselläni alkaa vähitellen olla menossa tämän aamupala-asian lisäksi kevätvaihe. Juuri kuuntelin parvekkeella kuinka titityyt laulavat niin keväisesti. Aurinko paistaa ja lämmittää, lumi sulaa. 🙂 Jos en olisi käynyt aamulla jo lenkillä, olisin lähtenyt nyt päivällä ehdottomasti ulos. Tosin harkitsin kovasti lähtisinkö aamulenkistä huolimatta, mutta en sentään, tänään on muutenkin ihan tarpeeksi puuhaa. Oikeastaan joka päivä on aikalailla tarpeeksi puuhaa tämän sosemaisteluharrastuksen myötä.

Huomenna alkaa ystävänpäiväsukkien yhteisneulonta ja tajusin facesta, että mun täytyy puolittaa kaksi kerää sitä varten vielä tänään! Yhteisneulonnassa nimittäin tehdään kaksi sukkaa yhtä aikaa, joten tietysti tarvitsen kahdesta eri sävystä kaksi eri kerää. Sen kun vielä näkisi missä välissä tämänkin ehtii tehdä, sillä olen menossa illalla fyssarille tarkistuttamaan erkauman!

Seuraavaksi aion levätä hetken, muuten alkaa hengästyttää kun koko ajan pitää tohottaa jotain.

Join tänään kahvia. Se ei toki ole sinänsä mitään uutta, mutta vähän silti. Join kokonaisen mukillisen suodatinkahvia, kun toissa vuoden joulukuun jälkeen en ole moista pystynyt tekemään. Raskauden ensimmäinen kolmannes sai kahvin maistumaan paskalta ja se oli sitä tähän päivään asti. Väsymys ilmeisesti alkaa viedä voiton joinakin päivinä ja tekee mieli kahvia. Niinpä rohkenin tänään testata menisikö se alas herkkujen kera.

Tässä viikonlopussa on ollut muutakin vastaavaa taikuutta. Eilen nimittäin lakkasin kynnet ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen ja tänään testasin samban onlinetuntia. Jälkimmäinen kaivaitui mieleen jostain todella vanhasta lihasmuistista – sambaa olen edellisen kerran tanssahdellut Seinäjoella joskus 2005 hujakoilla? Voinko olla tosiaan jo niin vanha? Nythän on jo 2022 kuitenkin. Hyhhyh.

Kynsien lakkaaminen sitten taas. Voi luoja kun tietäisitte paljonko minulla on kynsilakkoja. Sama määrä kuin vaatteita: liikaa. Aivan liikaa. Pahinta kynsilakoissa on se, etten käytä niitä kuin ilmeisesti joka toinen vuosi kerran. Raskausaikana en viitsinyt pahemmin lakkailla.

Mitähän muuta sitä kaivaisi naftaliinista vielä? Lumilaudan? Se kyllä tosissaan houkuttelisi ja käy mielessäni joka toinen päivä. Viimeistään sitten lasken, kun poika on pulkkaikäinen!

Pojasta puheen ollen, hän täyttää huomenna viisi kuukautta ja me aletaan maistella viljoja! Surautimme kaurahiutaleet blenderillä hienoksi ja huomenna sitten aloitamme päivän kauralla. Jännä nähdä miten persaus kestää! Heräsin myös siihen, että hänelle tarvitaan aurinkolasit ja olenkin koko viikonlopun selaillut nettikauppoja.

Taidan seuraavaksi mennä jatkamaan nettikauppaselailuja, sillä olen hetken omassa rauhassa, kun Tahkis lähti vaunulenkille. Oli jotenkin väsyttävä viikko, eilinen meni ihan palautuessa. Tänään on jo vähän jaksanut taas olla pirteä, ainakin sen jälkeen kun sai vähän kahvia. 😀

Ootko sä viime aikoina herätellyt vanhoja harrastuksia henkiin?

PS. Kunikaallinen keikka Netflixissä ei ollut kummoinen, mutta pitihän se katsoa, koska kuninkaallinen hömppä.