Me vietettiin kaupunkijuhannus. Se ehkä kuulostaa tylsältä, mutta ollaan kyllä ehditty touhuamaan vaikka ja mitä! Aloitan nyt ihan ensiksi siitä, että läppärini päätti hajota kesken sähköpostin kirjoittamisen torstaina. Ihan varoittamatta. Sai unohtaa bloggaamiset ja Outlanderin tuijottelun täysin. Ajattelin pärjääväni hetken ilmankin, vaikka vähän hankalaksi kaikki menisi, kun olin juuri päättänyt akkreta maanantaina pelattavaan Helmareiden Suomi–Japani -peliin ja muutakin koneella tehtävää olisi tiedossa ensi viikolla. Onneksi tämä läppäriasia kuitenkin järjestyi ja nyt minulla on uusi mäkki käytettävänä seuraavat 9 vuotta (niin kauan vanha kesti!).

Perjantaina me käytiin hakemassa läppäriä varten joku ihmeen adapteri ja pojalle pyöräilykypärä. Asennettiin nimittäin pyörään istuin ja käytiinkin illalla pienten päikkäreiden jälkeen Kupittaalla maistamassa suolaista kinuskia pehmismakuna. Kyllä se alas meni sanois satakuntalainen.

Eilen ja tänään ollaan käyty kahvittelemassa ilmalämpöpumpputaloissa, meillä kun ei itsellä sellaista ihmettä ole. On aika tympeää, kun lapsi hikoaa touhutessaan ja saa olla hysteerisenä koko ajan laittamassa tissiä suuhun, että varmasti saa nesteitä. Toivon todella tämän olevan mun viimeinen kesä kerrostalossa.

Nämä helteet alkoivat tosi sopivasti nyt, kun Tahkis palaa töihin ja minä juoksen yksinäni kiipeilevän vauvan perässä. Oh lord kuulkaa minä sanon! Mulla on ollut niin leppoisat oltavat, kun oon saanut useamman viikon rauhassa aamuisin naputella sähköposteja vaan enpä saa enää. Palaan työleirin pariin näissä erittäin leppoisissa lämpötiloissa.

Huomenna pääsen onneksi heti iltavapaalle, kun menen kuvaamaan jalkapalloa ja tiistaina meille tulee vieraita, jolloin toivottavasti ehdin vähän tehdä hommia itsekseni. Keskiviikolle sääennusti näytti ukkosta, mutta en usko ennen kuin näen. Varsinais-Suomessa kun alkaa helle paahtaa, siinä menee neljä kuukautta ennen kuin se loppuu. Toivottavasti tämä vuosi on erilainen.

Kuumuudesta huolimatta meidän kaupunkijuhannus oli tosi kiva! Oli kivaa käydä vierailemassa muiden luona ja jutella. ♥ Kaikkea kun ei voi instagramiin kirjoittaa.

Me ollaan etsitty hieman isompaa kotia meille jo hetken aikaa Turun seudulta. Oikotiehen ja etuoveen laitetaan hakuehdoiksi Varsinais-Suomi, 3 huonetta ja enemmän ja hinnaksi maksimissaan 250000 euroa. Paitsi ettei täältä merituulien luvatusta maasta tunnu saavan mitään järkevää alle 250000 euron. Välillä on tosi tarkoituksella katsottu myös rivitaloja, mutta kyllähän tässä omakotitalo silti enemmän houkuttaa.

SIJAINTI

Minulta kysyttiin joku aika sitten instassa millainen meidän unelmatalo olisi ja joku toinen taas toivoi postausta kodin etsinnästä, joten ajattelin nyt yhdistää nämä asiat. Yritän selventää tässä samalla myös itselleni, mitä me oikein etsimme. Aloitetaan alueesta. Aikoinaan Raisiossa asuessa olin sitä mieltä, että Nousiainen olisi ihan paras. Siellä on eniten kotia muistuttavat peltomaisemat ja kuitenkin nopea matka ihmisten ilmoille. Nyt taas täl puol Turkua asuessa Nousiainen tuntuu ihan tylsältä ja kyllä parempi suunta on sittenkin Kaarinasta Paimioon. Ei Salo, en jaksa enää niin pitkää työmatkaa, kun olen elämäni aikana jo yhdet kuusi vuotta ajanut 40 kilometriä suuntaansa töihin.

Liedon Vanhalinna olisi ihanteellinen meidän työmatkojen kannalta. Ja maisemien. Liedon Tarvasjoki tuntuu kaukaiselta, vaikkei se nyt niin kauhean kaukana kai ole. Marttila on kaukana. Lieto ja Kaarina olisi varmaan parhaat sijainnit meille. Piikkiöstä eteenpäin pitäisi jo sitten olla ne kaksi autoa. Littoisen olen unohtanut, koska hinnat.

NO SE TALO SITTEN

Omakotiltalon etsinnässä vaikeinta on lisääntynyt tietoisuus erilaisista ongelmista, joita taloissa voi olla. Suurin kaikista tuntuu olevan vuosikymmenestä toiseen salaojat. Kuinka moni omakotitalon omistaja jaksaa pitää salaojista huolta? Välillä ihailen yli satavuotiaita vanhoja taloja ja välillä olen 2000-luvun jälkeen rakennettujen talojen kannalla. Tässäkin tulee se hintaongelma. Ja koko! Kaikki 2000-luvulla rakennetut talot tuntuvat olevan ensinnäkin ihan jäätävän kokoisia ja toisekseen jäätävän hintaisia. Korot ovat nousemassa, joten mikään miljoonalaina ei oikein houkuta. Silti me tarvittaisiin tilaa, oma piha ja sauna.

Oikeastaan mitään kovin suuria kriteereitä minulla ei talolle ole. Olisi kiva, kun se olisi terve eikä tarvisi ekana alkaa tehdä kylpyhuoneremppaa. Pihassa pitäisi olla nurmikkoa ja lääniä, koska tarvitsen viinimarjapensaita ja omenapuita. Eikä naapurin tarvisi olla aivan kyljessä kiinni.

missä ollaan käyty

Tuntuu, että kaikki talot, joissa ollaan käyty, ovat haisseet. Osa heti sisään astuessa ja osa vain vienosti. Ehkä olemme siis käyneet liian vanhoissa valesokkelitaloissa ja siksi olisi hyvä tutustua hieman uudempaan tuotantoon. Viimeksi kävimme ihan kivassa rintamamiestalossa, mutta siinä ongelmaksi koitui kellarin korkeus, kun Tahkis ei mahtunut kävelemään siellä pää suorassa.

En tiedä unohdinko nyt jotain olennaista? Tuntuu, että tällä hetkellä tärkeintä on sijainti sekä terve hengittävä huusholli. Niin ja tietysti kohtuullinen hinta, koska korot, bensan ja ruuan hinta. Olisipa kristallipallo, jotta tietäisi onko omakotitalo just tänä vuonna millään tavalla järkevä hankinta.