Mies ehdotti viikko sitten, jos oltaisiin kaksi viikkoa ilman herkkuja. Mutisin, että sehän on sitten mauton maaliskuu, mikäs siinä. Olenhan ollut jo tammikuun alusta ostolakossa suklaan suhteen. Se ei kuitenkaan ole tarkoittanut sitä ettenkö olisi niin sanotusti herkutellut. Olen kantanut pullaa kotiin, mikä ei ole yhtään tapaistani, mutta jotain oli herkkuhiiren saatava. Olen myös ostanut herkkupähkinöitä eli niitä jogurtilla ja suklaalla päällystettyjä, koska nehän on melkein terveellisiä johtuen siitä pähkinästä sisällään.

PAHASTI ADDIKTOITUNUT

Vaikka olenkin korvannut suklaata kaikella muulla eikä herkuttelu kokonaisuudessaan varmaan ole vähentynyt, silti suklaasta irti päästäminen on keventänyt oloani. Henkisesti. Olen ihan oikeasti ollut pahasti riippuvainen suklaasta. Sitä oli oltava, tavan takia. Jos oli raskas viikko takana, piti saada suklaata. Milloin mitäkin, aina piti saada suklaata. Tähän siis voisi vaihtaa jonkun toisen kohdalla tilalle alkoholin ja kas, voisi väittää olevan alkoholiongelman. Minulla se nyt vain on ollut suklaaongelma.

Aina aiemmin miehen ehdottaessa tätä samaa, että oltaisiin ilman herkkuja, en ole pystynyt siihen. Nyt kun tätä suklaan ostamattomuutta on takana kaksi kuukautta, pystyn heittämällä olemaan lähes kokonaan ilman herkkuja. Lisäsin tähän nyt tuon ”lähes” sen takia, että nyt me sitten tehtiin eilen mansikkarahkaa ja tarkoitus oli tehdä myös pannaria, mutta ollaan vahingossa juotu jo ne pari litraa maitoa ilmeisesti kaakaon muodossa. 😀 Tuo ”lähes” on myös siinä mielessä tärkeä, että kenenkään ei tarvitse olla kokonaan ilman herkkuja. Kohtuus on avainsana ja normaaliin ruokavalioon kyllä mahtuu herkkujakin. Minä olen vain lähtenyt tuollaiseen suklaattomuuteen ja nyt myös miehen ”ilman herkkuja” -viikkoihin, koska ne puhdistavat. Jos ei pysty olemaan ilman jotain asiaa tai ainetta, silloin se on ongelmallista käyttöä. Toisaalta jos täytyy olla lakossa, silloinkin voisin väittää olevan joku ongelma. Koska tasapainoinen ja kohtuullinen elämä tuskin kaipaa tipattomia, lihattomia tai vaikka tällaista mautonta maaliskuuta. Koen kuitenkin nyt, että riippuvuudesta eroon pääsemisessä totaalinen stoppi on paras tie paranemiseen.

Seuraavan kerran saan ostaa suklaata pääsiäisenä. Voin kertoa, että kyllä odotan kovasti mignoneita ja muita ihania pääsiäisherkkuja.

Tiistaina kävin työkaverin kans kahvilla Skanssissa. 🙂

Perjantaina tuli postin mukana äidinmaitokoru, jonka tilasin!

Perjantaina käytiin kahvilla Kupittaalla, kuten aina nykyään. 😀 Kahvilla käydessä nyt sentään saa herkutella.

Eilen sain valmiiksi villasukat lapselle vihdoin…

AINAKIN ENSI VIIKKO VIELÄ

Ensi viikko jatkuu herkuttomalla mallilla ja se tuntuu hyvältä. 🙂 Jännä nähdä alkaako tämä näkyä painossa, sillä ensimmäiset kaksi kuukautta ei pahemmin ole sitä tehnyt, vaikka jossain välissä siltä tuntuikin.

Toivottavasti sulle herkut ei ole ongelma, kuten mulle ovat selkeästi olleet. Ehkä tämän ”kuurin” jälkeen minäkin osaan taas kohtuuden hieman paremmin.

Kun aikoinaan aloin käydä salilla Seinäjoella, käytin hyväkseni parikin eri kertaa personal trainerin palveluita. En enää muista sen setin nimeä, mutta mulla oli personal trainer apuna joitakin kuukausia ja palveluun kuului myös kehonkoostumusmittaus ainakin alussa sekä lopussa. Tuolloin mun tulokset olivat ihan siedettävät mitä viskeraaliseen rasvaan tai edes ylipainoon tuli, mutta parannettavaa toki oli silloinkin.

Kun muutin Turkuun, salielämä jotenkin jäi ja se on kyllä kieltämättä alkanut kaihertaa viime aikoina. Voi olla, että hankin vielä joku päivä salijäsenyyden, mutta voi myös olla, että pumppaan itseni kuntoon kotijumpilla. Kotijumpat ovat niin mahtavia, kun ei tarvitse erikseen lähteä mihinkään ja kymmenellä minuutilla pääsee jo pitkälle! Tallennan aina instasta kivan näköisiä jumppia, kun vastaan tulee.

Mun pitikin aloittaa uusi uljas elämä liikkumisen suhteen vajaa kuukausi sitten, kun lapsi oli terve ja me kaikki oltiin terveitä. Kunnes hän sairastui joitakin viikkoja sitten ja me heti perässä. Lisäksi mä onnistuin naksauttamaan jonkun suoliluulihaksen samaan aikaan eikä se nyt vieläkään täysin parantunut ole.

KEHONKOOSTUMUSMITTAUS HELPOSTI ITSEPALVELUNA

Kehonkoostumusmittaus on kuitenkin siitä hauska nykypäivänä, että semmoisessa voi käydä, vaikkei olisi kallista tai edes edullista salijäsenyyttä tai muutenkin olisi siinä samalla matkalla syömään American Dineriin nurkan taakse. Bodymaja nimittäin on pystyttänyt itsepalvelupisteitä eri paikkoihin, joissa voi siis käydä mittauksessa ilman ajanvarausta. Bodymajan nettisivuilta voi ostaa kertakäynnin tai useamman ja kun on itsepalvelupisteen oven takana, oven saa aukaistua nettipalvelun kautta. Tosi helppoa! Vähän joutuu keskittyä ohjeisiin, mutta ei ole paha rasti sekään.

MUN TULOKSET EI KESTÄ PÄIVÄNVALOA

Mun tulokset oli sitä sorttia, etteivät ne kestä päivänvaloa kuin lihaskunnon osalta. Se oli hyvä. Se oikeastaan yllätti, sillä enhän mä ole tehnyt muuta kuin vaunulenkkeillyt koko vauvavuoden ja nykyään sitten kyykkäilen nostellessani taaperoa syliin. Eniten pelotti paljonko musta löytyy ylimääräistä ja siis onhan sitä. Eniten keskivartalossa tietysti.

Mä nappasin Bodymajan sivuilta kolmen kerran palvelun, joten ajattelin käydä uudelleen mittauksessa ensi vuonna sitten, kun olen saanut vähän tehtyäkin jotain olettaen suoliluulihaksen olevan kunnossa ja tehtyä raamit herkuttelulle. Suunnittelin nimittäin jonkun sortin suklaalakkoa ensi vuodelle tai siis jotain sen kulutuksen vähentämistä. Taas jälleen kerran sillä erotuksella, että nyt siitä täytyy tehdä elämäntapa. Täytyy keksiä jotain muuta millä herkutella.

Ootko sä tietoinen sun kehonkoostumuksesta, uskallatko mennä kehonkoostumusmittaukseen?