Tämä postaus on vähän kuin kaikki haasteeni syömisen kanssa: en tiedä mistä aloittaisin. Syöminen, se tuntuu olevan ihan pirun vaikeaa. Ennen kuin kukaan tulee kommentoimaan kuinka pitäisi laihtuakseen syödä vähemmän kuin kuluttaa, juuri tällä viikolla herrat Moisio ja Sainio sen sanoivat: jos liikkuu, täytyy syödä enemmän. Että ei se ole niin yksinkertaista ollenkaan! He ovat oikeassa, sillä aina, kun alkaa liikkua enemmän, myös energiaa täytyy saada enemmän.

Tavallaan ymmärrän kyllä henkilöitä, jotka vetävät laihduttamisen puhtaaksi matematiikaksi. Osa ihmisistä vain tekee niin. Osalle koko elämä on pelkkää matematiikkaa, osalle taas humanistista hapatusta ja mitä näitä nyt on. Kun matematikko-pt neuvoo netissä toisella tapaa ajattelevaa, syntyy todennäköisesti riita. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että mutkat vedetään suoriksi, koska etenkään syöminen ei ole millään tavalla yksinkertaista kaikille. Nyt olen todennut, ettei minulle ainakaan.

EN OSAA SYÖDÄ OIKEIN

Väitän, etten osaa syödä oikein ja syytän tästä erilaisia valmennuksia, joihin olen välillä haksahtanut. Osassa valmennuksista on painotettu hurjan paljon proteniia, mikä sinänsä on ihan hyvä, koska itse en ainakaan ole syönyt tarpeeksi sitä. Kokeilin kuukauden sisään sellaistakin, että hiilareiden määrä laski aika alas ja se ei sopinut mun päälle ollenkaan. Aloin nähdä pelkkiä pitsoja silmissäni ja olisin voinut syödä vaikka hevosen.

Kun huomaan, etten osaa syödä oikein, alan muistella miten ennen söin. Vastaus on, että söin tosi paljon leipää. 😄 Kaikkien kokeilujen jälkeen haluan aina palata vanhoihin tapoihin, koska on jotenkin kotoisaa syödä leipää välipalaksi ja iltapalaksi. Mmm.

Nyt ihan viimeisin keinoni tässä syömisen opettelussa on ollut laskea kaloreita. Järkytyin siitä, mitä sain tietää laskemisen avulla. Syön todella paljon yli tavoitteen viikonloppuisin. Onko se sitten mikään ihme, jos ei laihdu? Tämäkin on taas sitä yhtä ja samaa kehää, jota kierrän. Kun sanotaan, ettei kannata kieltää itseltään mitään, totean, ettei herkkujen salliminen sovi minulle. Silloin syön niitä joka päivä. Nyt joudun toteamaan kuitenkin, ettei herkkujen rajoittaminen sovi minulle, koska muuten otan menetetyt kilokalorit takaisin viikonloppuina. Palaan siis lähtöpisteeseen ja sallin herkut.

MITÄ KOKEILLAAN SEURAAVAKSI?

Koen siis tämän syömisasian vaikeaksi sen takia, että jotain minun täytyisi tehdä eri tavoin, jotta laihtuisin. En vain vieläkään ole keksinyt mitä, koska olen nyt kokeillut vähän kaikenlaista. Enää tuo kaloreiden laskeminen on se viimeinen tapa. Sillä tavoin laihduin 2007. 😄 2018 laihduin lisäämällä liikuntaa. Nyt kuitenkin liikun jo ihan suhteellisen paljon enkä pysty lisäämään yhtään mitään, joten homma täytyy hallita keittiön puolella. Niinpä tosiaan lasken vain kaloreita ja yritän pitää ateriat järkevinä sekä välttää tosi myöhään syömistä. Nukkua pitäisi myös paremmin ja enemmän.  Niin ja sallin ne herkut tietysti, koska rajoittaminen on ainakin vihollinen. Haluaisin saada tiltanteen tasapainoon ennen kuin alkaa loma, koska lomalla haluan ottaa rennosti. Relax and chill.

Osaaksä syödä?

Siitä alkaa nyt olla pari kuukautta, kun inspiroiduin aloittamaan uuden elämän arkisten tapojeni kanssa. Vetelä olemukseni ja liikunnan vähäisyys arjessa kyllästyttivät. Niinpä otin vauhtia lukemalla onnistuneesta elämäntapamuutoksesta kertovan kirjan ja ajattelin, että nyt kaikki muuttuu. Vajaassa kuukaudessa liikunnan lisääminen tuntui mahtavalta ja olin ihan varma, että nyt alkaa kilot karista! Olen käynyt pari kertaa kokeilemassa juoksemista ja edelleen olen ollut ihan varma, että alkaa paino lähteä. Vaan ei lähde: paino vain nousee ja muutoskuvissa ei näy mitään muuta paitsi pullottava takareisi.

Tämä on varmaan se hetki, kun moni lyö hanskat tiskiin, koska eihän tästä mitään tule. Minä en aio kuitenkaan tehdä niin, koska jossain vaiheessa painon on lähdettävä alaspäin, kun tapojaan muuttaa.

Sätin itseäni siitä, etten ole muuttanut ruokailutottumuksia tarpeeksi, mutta kun oikein miettii, kyllä nekin ovat muuttuneet. Syön paljon enemmän proteiinia ja välillä on päiviä, kun en herkuttele ollenkaan. Nykyään saattaa olla todella monta päivää, kun en syö suklaata ollenkaan.

Juoksuhommat ovat tuntuneet ihanilta, joten sitä aion jatkaa kaikesta huolimatta. Ylipäätään liikunta arjessa tuntuu todella hyvältä enkä oikein näe, että mitään muuta tapaa elää edes voisi olla. Ei ihminen jaksa oikeasti, ellei liiku!! Ihminen tarvitsee erinäisiä lihaksia, etenkin vanhempana. Ne kannattaa hankkia silloin, kun vielä voi.

Jos muutoskuvissa ei näy mitään parinkaan kuukauden päästä, joudun ottaa asiakseni ferritiinin mittauksen ja VIHDOIN etsiä jostain jonkun lääkärin, joka asian päälle ymmärtää. En halua enää kuulla, että ferritiini 35 on ihan hyvä. Se ei tue juoksuharrastusta (rautaa kuluu jalan iskeytyessä maahan) eikä ylipäätään normaalia elämää. Haluaisin saada jonkun virallisen käskyn syödä rautaa epäsäännöllisen säännöllisesti, koska ei siinäkään ole mitään järkeä, että parin vuoden välein laahustaa lääkäriin ja saa käskyn syödä rautakuurin. Kyllä naisilla pitäisi jo ihan murrosiästä alkaen olla joku virallinen suositus syödä rautaa tietty määrä vuodessa, vähän kuin D-vitamiinillakin on. Pois lukien kertymätaudit, mutta eikö ne olisi helppo selvittää silloin teininä?