Kiitos ihan superpaljon kaikille onnitteluista niin täällä blogissa kuin muissakin kanavissani!! Täällä sitä posotellaan toisella kolmanneksella nyt ja ajattelin kertoa, miten alkuraskaus sujui ja mitä kaikkea raskauden ensimmäinen kolmannes toi mukanaan. Taustaa sen verran, etten varsinaisesti osannut odottaa olevani raskaana. Tiesin sen olevan mahdollista, mutta en tosissani ajatellut olevani.

ennen raskaustestiä

2+1 Aamulla oli verikoe Mehiläisessä, johon mun piti paastota. Olo oli ihan jäätävä, kun ajoin Turusta Lietoon. En muutenkaan pidä syömättä ja juomatta olemisesta, mutta nyt se tuntui oikeasti pahalta. Netissä oli lukenut labran aukeavan 7:30, mutta paikan päällä ovessa oli oikeat aikataulut ja jouduin monen muun kanssa odotella kasiin ennen kuin päästiin tupaan. Olin ollut syömättä jo yli 12 tuntia. Kun veret oli otettu, sain pillimehun ja olin maailman onnellisin. Sekään ei kyllä kauaa auttanut, mutta kävin hakemassa lisää evästä kahvilasta ennen kuin ajelin töihin. Ferritiini ja kolesterolit olivat tuolloin syynissä, ferritiini 35 ja kolesterolit hieman paremmat kuin aiemmin.

2+6 Tunsin itseni hieman väsyneeksi ja olinkin maailman onnellisin, kun hoitaja soitti verikoetuloksista ja antoi ohjeeksi syödä rautaa ainakin nyt kuukauden kuurin verran.

4+0 Raudan syöminen piristi vähän enkä siinä tohinassa oikein pannut merkille, että menkkojen pitäisi pian alkaa. Loppuviikosta aloin jo vähän enemmän odottelemaan ja oli siinä sellaisia tuntemuksiakin, mutta mitään ei kuitenkaan tapahtunut. En silti huolestunut, ajattelin että rautakuuri varmaan sekottaa kroppaa. Ennenkin sen syöminen on vaikuttanut kierron pituuteen.

5+1 Muutaman päivän oli töissä ollut päivisin ihan järkyttäviä vilutuskohtauksia. Vastaavia kuin olisi ollut influenssa. Googletin edellisenä iltana voiko raudan syöminen myöhentää menkkoja ja facen raudanpuutosryhmän kokemusten mukaan voi. Chattasin eräälle vanhalle koulukaverille onko hänellä ollut tällaista raudan syömisen sivutuotteena ja hän tuumasi, että kuulostaa tutuilta oireilta, ooks varma ettet oo raskaana.. Niinpä sitä sitten täytyi kaikessa hiljaisuudessa tehdä raskaustesti päivää ennen omia synttäreitä. En ehtinyt kissaa sanoa, kun tikussa oli kaksi viivaa. Ei tarvinnut paljon mietiskellä näkyykö viivanpaikka.

plussan jälkeen…

6+4 Aloin olla raudan syömisestä huolimatta vähän väsynyt. Joulun tienoilla, jos puuhastelin yhtään pystyssä, jouduin makaamaan sohvalla tuplasti. Nukuin lyhyitä päikkäreitä viltin alla koko ajan.

7+4 Koko viikon suuta kuivasi järkyttävän paljon. Luin jostain, että jano saattaa johtua lapsiveden lisääntymisestä. Se oli järkyttävin jano, jota olen koskaan tuntenut. Viimeinen niitti tuli siinä, kun kahvi alkoi maistua paskalta. Ehkä se oli aiheuttanut osittain suuni kuivumisen, sillä kahvin juomisen lopettaminen auttoi. Niinpä en tuon päivän jälkeen ole enää kahvia juonut. Se haisikin ihan paskalta. En pystynyt menemään enää kaupan kahvihyllyille sen kamalan hajun takia.

10+0 Jäätävä lumikaaos. Taloyhtiön auramies oli tehnyt mukavasti jättäen isot kasat lunta autokatoksen ovien eteen. Oli mukava potkia painavaa lunta pois ovien edestä, että saisi ne ovet edes auki. Vitutti. Olin huolissani voiko tässä kohtaa raskautta tehdä jotain näin paskamaisen raskasta, mutta eipä siinä muukaan auttanut. Eikä mitään onneksi sattunut.

10+5 Raskaana kuulemma tulee kaiveltua lapsuuden eväät esiin. Minulla se on tarkoittanut yksinkertaisia lämpöisiä leipiä. Lapsena tein nämä ruisleivästä, nyt kauratyynyt ovat parasta maailmassa mikron kautta pyöräytettynä. Pelkällä juustolla.

10+6 …sulanut juusto oli ainoa, jota pystyin syömään. Söin siis väkisin myös normaalisti juustoa, mutta se hitusen etoi. Myös jauheliha alkoi etoa kamalasti. Olin ihmeissäni, koska nuo kaksi ovat ruokavalioni kulmakivet.

11+5 Liikunta tuntui auttavan väsymykseen. Niinpä kävin juoksemassa aina, kun kelit antoivat myöden. Alkuraskauden tyhmä turvonnut maha oli antanut periksi jo viikkoja sitten ja maha tuntui normaalilta, eikä juoksu häirinnyt sitä.

Jee ultra!

12+3 Vihdoin ultra! Pari kuukautta ilman todistetta siitä, että joku tuolla mahassa elää, oli jokseenkin turhauttavaa aikaa välillä. Sitä mietti tosi usein, että onkohan siellä ketään oikeasti ja voisiko vielä tässäkin vaiheessa tehdä raskaustestin, että tietäisi. Sitten, kun ultrassa sen näki ja kuuli, oli jotenkin uskomaton fiilis! Siellä on joku!

13+0 Oltiin lomalla Kihniössä ja kovien pakkasten takia ulkoilumme rajoittui mökin lähistöön. Nukuimme joka päivä päiväunet, koska voitiin ja se oli ihanaa!

13+6 Tein iltapalaksi itselleni satsin juustosämpylöitä. Syön leivistä aina ensin ns. huonomman puolen ja sitten vasta paremman. Niin nytkin. Tahkis yhtäkkiä otti sämpylän puolikkaan lautaselta ja haukkasi palan, vaikka huusin EI EI EI EI ET OTA MUN PAREMPAA SÄMPYLÄÄ! Itkuhan siinä tuli. Mokoma haukkasi minun paremmasta sämpylästä palasen. Nauratti niin paljon, että itketti lisää. Ihan kreisi fiilis, kun alkaa hormonipöllyissä itkemään jotain täysin turhaa asiaa.

Sellainen raskauden ensimmäinen kolmannes täällä koettuna.

miltä nyt tuntuu

Tänään oli vähän raskaampi päivä, kun täytyi päästä akuutisti tarkistuttamaan yksi asia lääkäriin, mutta sepä ei sitten helppoa ollutkaan. Kunnallinen ei tarjonnut akuutteja aikoja ollenkaan ja äitiyspolille minulla ei näillä viikoilla ole vielä mitään asiaa, joten joutui vähän säätää. Lopulta sain lähetteen Tyksiin, joten painelin päivystykseen. Pari tuntia kerkesin istua ennen kuin minut pyydettiin muutaman näytteen antamisen jälkeen tupaan ja kerrottiin, että oivoi kun sä olet nyt ihan väärässä paikassa. Kun pääsin vihdoin oikeaan paikkaan, saatiin asiat tarkistettua ja pääsin varmaan vajaassa tunnissa ulos. Joskus tuntuu tosi tyhmältä mennä päivystykseen, mutta sitten kun asiat on selvitetty, on niin ihanaa kuulla se ”kaikki kunnossa”.

Seuraa seikkailujani instassa!

En koskaan uskonut kirjoittavani tällaista otsikkoa blogipostaukselle kuin nyt kirjoitin, mutta kyllä, meille tulee vauva. Tätä on kamalan vaikea uskoa todeksi, mutta on tässä nyt kaiken maailman verikokeissa ja neuvoloissa hypätty, että kai se on uskottava. Mahakin alkaa jo vähän näkyä, joten ajattelin nyt olevan hyvä aika kertoa tämä asia koko maailmalle. MEILLE TULEE VAUVA!!

On ollut vaikeaa kirjoittaa ihan muista asioista, kun tuntuu, ettei niitä muita asioita oikein paljon ole. Raskaus vaikuttaa kaikkeen nyt. Esimerkiksi piti tässä viettää siivousiltapäivää, mutta tein yhden pakollisen asian ja sitten pakenin takaisin sohvalle, koska oli niin raskasta. Kaikki tavallinen on nykyään hieman työläämpää kuin ennen.

Silloin, kun en vielä ollut raskaana, olin todella epäkiinnostunut mammablogeista ja ylipäätään mammabloggaajista. Tuntui, että niitä oli kuin sieniä sateella. Nykyään pystyn jo seuraamaan instassa mammaihmisiä ja raskauden myötä olen yhtäkkiä kovinkin kiinnostunut muista ketkä ovat raskaana tai jo synnyttäneet. Aikoinaan vannoin, että minun blogistani ei sitten tule mitään mammablogia, heh! Sen verran taidan ottaa takaisin, että haluan jakaa ainakin tämän raskausajan kanssanne. Muiden blogeista on ollut tosi kiva lukea alkuraskauskokemuksia ja kyllä täällä eilen googletettiin jo vaunusettejäkin.

Nyt on siis meneillään raskausviikko 15. Kaikki on mennyt hyvin tähän asti! Pahoinvointeja ei ole ollut, mitä nyt kahvi ällötti jossain kohtaa niin paljon, etten pystynyt kaupassa menemään niille hyllyille ja kenkäosasto, se vasta pahalle haisikin.

Mitäs muuta? Liikuntaa olen tähän asti pystynyt harrastamaan ongelmitta paitsi viikko sitten alkoi jotkut ihan jäätävät liitoskivut, jotka tuntuvat aktivoituvan, jos minä olen liian pitkään aktiivinen. Eilen käveltiin kylillä neljä tuntia ja loppupäivä menikin sitten jännittäessä pääseekö sohvalta vessaan, kun jokainen askel sai menemään kaksinkerroin. Tänään olisin halunnut vielä juoksemaan, mutta on varmaan pakko ottaa nyt vähän rauhallisemmin.

Olipa mukavaa tunnustaa tämä, hih!

Seuraa seikkailujani instassa ♥