Voiko 37-vuotias pukea My Little Pony -paidan päällensä?
2Kun tein positiivisen raskaustestin, aloin heti miettiä pukeutumisvaihtoehtojani. Minun piti onnistua piilottamaan raskaus vielä kahden kuukauden ajan, eikä minun mahani ollut mistään pienimmästä päästä alunperinkään. Olin ihan varma, että alkuraskauden jäätävä turvotus näkyy epäilyttävästi muille, mutta turhaan kai jännitin. Pidin vanhoja jo aiemmin isoksi jääneitä rentoja housuja niin kauan kuin pystyin, mutta viikolla 12 oli pakko luovuttaa niidenkin kanssa. Vuorottelin housujen ja neulemekkojen kanssa, kunnes lopulta tunnustin työkavereille raskauteni.
Erään kerran mammasukkahousuja H&M:ltä pyydystäessäni törmäsin ihanaan My Little Pony -paitaan. Se oli ihanan oversized ja mietin kuinka kiva se olisi farkkujen kanssa. Jätin sen kuitenkin ostamatta, koska en mielelläni shoppaile pikamuotia enää ja vielä enemmän mietin voiko näin vanha akka pukea päälleen enää poneja. Se tuntui jotenkin tosi väärältä.
Aikaa kului, mutta ponit eivät unohtuneet. Halusin sen paidan, vaikka edelleen mietin onko nyt oikeasti soveliasta pukea My Little Ponyja tässä iässä.
Sitten päätin, että niin voi tehdä. Kyllä ihminen saa pukea ponit päällensä minkä ikäisenä tahansa. Mitä väliä sillä on? Ei se ole kuin paita. Ja ponit ovat ihania!
Kun näin Monnan uuden tukan instassa pari päivää sitten, hymyilytti. Ihana uusi ponitukka ja sama paita kuin minulla!
Tilasin omani lopulta joitakin viikkoja sitten samalla, kun jouduin hankkimaan joitakin äitiysvaatteita. Olen niiden kohdalla joutunut luistamaan pikamuodin välttelystä, koska en halua laittaa rahaa paljon vaatteisiin, joita tulen käyttämään vain yhtenä vuotena elämästäni. Lisäksi pikamuotiketjut nyt vain tarjoavat parhaiten helppoja ratkaisuja juuri plussanneelle, joka haluaa nopeasti jotain mahalleen sopivaa, jotta pystyy olemaan töissä mukavasti.
Julkisella paikalla olen nyt pari kertaa näyttäytynyt uudessa hienossa My Little Pony -paidassani ja voin todeta sen toimivan siinä missä muutkin vaatteet. Eihän ihminen edes ole vielä kovin vanha ollessaan 37, eihän? En oikein vieläkään ymmärrä, mistä sain päähäni, ettei minun olisi soveliasta kulkea ponipaidassa. Ei ilmeisesti tee hyvää ihmiselle pukeutua yli kolmen kuukauden ajan kaapuihin piilotellen omaa itseään.
Mun nykyinen vaateostofilosofia
Siitä on jo useampi vuosi aikaa, kun näin Turun Martin katuja astelevan tytön vaaleansininen kukkamekko päällään ja muistan ajatelleeni hänen tyylinsä olleen täydellinen. Se mekko sopi hänelle täydellisesti, mekko oli sopivan mittainen ja tosiaan, kukallinen. Painoin sen mieleeni, koska tiesin haluavani samanlaisen mekon. Sitten joskus.
Se joskus on nyt. Alan olla valmis vaaleansinisen kukkamekon hankintaan. Itse asiassa minulla on yksi ja se minulla on päällä tämän postauksen kuvissa. Se ei kuitenkaan ole just sellainen kuin sillä tytöllä Martissa, eikä täytä aukkoa vaatekaapissani.
Nyt, kun saan taas ostaa vaatteita, googlettelin eilen netin kaikki vastuulliset nettikaupat läpi löytämättä kuitenkaan mitään järkevää. Kaikista vähiten vaaleansinisiä kukkamekkoja. Vain yhden Marimekon ennemmin vihertävän päivänkakkaramekon ja senkin vielä onnekseni alennuksesta. Ostin, koska en muutenkaan omista mekkoja hirveän paljon.
Tykkään nykyisestä ostofilosofiastani enemmän kuin aiemmasta. Kun sallin itselleni ainoastaan suomalaisen vastuullisen muodin ostamisen, karsii se ostamista siinä mielessä tehokkaasti, että suomalainen käsityö ei ole yhtä halpaa kuin pikamuoti. Yhden päivänkakkaramekon hinnalla olisi saanut 10 mekkoa pikamuotiliikkeestä, mutta päivänkakkaramekosta toivottavasti on iloa ikuisesti toisin kuin pikamuotimekoista. Mieluummin maksan laadukkaasta vaatteesta satkun harvemmin kuin pari käyttökertaa kestävästä retusta vähän vähemmän, mutta useammin.
Todellisuudessa pikamuodin hinta todennäköisesti on enemmän kuin se, että ostaisi laadukkaampaa, mutta yksittäisellä kerralla enemmän maksavaa muotia. Vaikka siis ostaisi sitä pikamuotiakin harvemmin, ei se poista totuutta siitä kuinka kestämätön asia koko pikamuoti edes on. Jatkuvasti vaihtuvat mallistot, uutuudet ja kaikki tuotanto taustalla – ei vain tunnu niin hyvältä kuin ajatus siitä, että viikko sitten tilaamani pellavahousut suomalainen emäntä aikoo tehdä minulle 50 päivässä. Hän tekee ne vain minua varten eikä hänellä ole niitä varastossa, koska nehän olisivat ihan hukkaan heitettyä aikaa ja luontoa, jos ne jäisivätkin myymättä. Minä voin kyllä odottaa minun housujani sen 50 päivää, kunhan kukaan ei kaada yhtään kuusta tai käytä aivan liian montaa litraa vettä niiden takia.
Millainen sun ostofilosofia on? Kuinka tarkkaan valikoit, mistä ostat?