Heipä hei taas! Päästiin sängystä ylös vihdoin ja viimein, vaikka silmät aukesi jo ennen seiskaa ekan kerran. Silloin ei väsyttänyt yhtään, mutta ei osannut noustakaan, kun ulkonakin oli vielä pimeää. Kun nukahti uudestaan ja sitten yritti herätä, tuntuu, ettei siitä tule yhtään mitään. Väsyttää vaan entistä enemmän. Tarkoitus oli lähteä aikaisin Turkuun käymään torilla ja Stockalla, mutta taitaa lähtö nyt venyä ihan normaaliksi aamupäivälähdöksi.

Mun väsymys johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että olen tällä viikolla kärsinyt ihan mystisistä allergiaoireista. Kaikki alkoi joskus kuukausi sitten, kun kesken työpäivän alkoi naamaa kuumottaa ihan yhtäkkiä. Tällä viikolla yhtenä aamuna seerumin laiton jälkeen naama meni taas ihan punaiseksi ja siitä lähtien koko viikon joka päivä naamaa on kuumottanut päivisin. Aloin vähän jo herkistyä syömisillekin loppuviikosta niin kuin silloin, kun oli koivun siitepölyä, joten olenkin kovasti koittanut mietiskellä mistä ihmeestä tämä nyt tulee, jos pelkkä kosmetiikan käytön lopettaminen ei tuota tulosta.

Niinpä lautasella ei tänään olekaan puuroa vaan leipää, koska kai tässä täytyy ihan kaikkea kokeilla. Puuron seassa nimittäin tulee nikkeliä ? Toisaalta vähän outoa, että koko homma alkoi jonain päivänä ihan yhtäkkiä, mutta ainoat uudet asiat syksyllä ovat olleet jokapäiväinen puuro ja luonnonkosmetiikka. Toinen vaihtoehto on kosmetiikassa käytetty sitruunahappo, mutta en oikein jaksa uskoa senkään olevan se syy, koska oonhan mä nyt koko elämäni käyttänyt sellaista kosmetiikkaa. Sitä on joka paikassa.

Vai onko se pirun koivu alkanut uudestaan kukkia, kun on ollut näin lämmintä? Perkeleen ilmastonmuutos.

Olen usein kuullut kaverin suusta kuinka jooga on aivan liian hidastempoinen liikuntalaji eikä sitä sen takia pysty harrastamaan. Itse olen joskus käynyt muutamilla joogatunneilla ja erityisesti ilmajoogaa testaamassa, mutta en saanut niistä sinänsä irti sen syvällisemmin mitään. Olivat kivoja tapoja liikuttaa kropan eri osia ja rentoutua, mutta siinä se.

Joogan haastavuus oli myös yksi tekijä miksi saattoi aina olla helpompi vain unohtaa koko homma. Ei olisi silti ikinä kannattanut antaa periksi, sillä joogan ihanuuden taitaa tajuta vasta toisella kerralla. Kun on vähän jo päässyt jyvälle hengittämisestä tai ainakin sen verran, että muistaa unohtaneensa hengittää tai että nyt ei mennyt ihan niin kuin piti. Niin minulle ainakin kävi viime viikolla.

Joogasin kotona joku aika sitten yhden kerran. Tehtiin aurinkotervehdystä ja vähän muuta. Huomasin, että kyse on keskittymisestä. Joogatessa täytyy keskittyä siihen, mitä tekee ja vielä tärkeämpää: siihen, miltä tuntuu juuri sillä hetkellä.

Toiselle joogakerralle sain miehen seuraksi. Halusin nähdä kuinka lähes kaksi metriä pitkä entinen jalkapalloilija innostuu aurinkotervehdyksistä ja alaspäin katsovista koirista ja kyllä, niin hän innostuikin! Hän yllättyi kuinka rankkaa se olikin ja niin varmasti yllättyisivät kaikki nekin, joiden mielestä jooga on liian hidastempoista.

Itse olen päässyt elämässä siihen kohtaan, kun liian hidastempoinen tarkoittaa keskittymistä. Keskittyminen taas tarkoittaa mielen puhdistamista kaikesta sitä rasittavasta, jonka myötä tulee rentoutunut ja seesteinen olo.

Nyt olenkin sitten ihan koukussa joogaan ? En ole vielä lukenut aiheesta kovin paljon, mutta sen verran googletin, että tiedän joogan poistavan myrkkyjä kehosta ja alentavan verenpainetta. Molemmat tulikin jo huomattua, sillä jooga laittaa ihmisen juoksemaan vessassa ja joogan jälkeen on tosi rauhallinen olo.

Namaste ❤️