Marraskuu lähenee loppuaan, enkä kyllä yhtään pistä pahakseni. Vaikken tänä vuonna ole kovin pahasti kärsinyt tästä kuukaudesta, on tämä silti sellainen tylsä välikuukausi kalenterissa. Joulukuussa todennäköisesti ei ole yhtään sen valoisampaa, mutta silti joulukuu on tunnelmaltaan ihan eri kuin marraskuu.

Tässä lähenee myös vuosi loppuaan, mutta vielä olisi tekemistä ennen sitä. Ihan ensimmäisenä pitäisi käydä penkomassa meidän varasto, koska siellä on yksi osa autoon, jota ilman pakkasilla on tympeä ajella. Älkää kysykö mikä osa, en minä sen nimeä tiedä. Joku etusuoja se on ja kun se on paikoillaan, ranskatar kehrää myös kylmillä keleillä.

Haluaisin leipoa. Haluaisin tehdä jonkun kakun, mutta googlen kuvahausta kakkuja katsellessa en osaa päättää mikä olisi paras. Tiikerikakku, taatelikakku, pätkiskakku..? Ja lopulta päädyn miettimään, että voisihan sitä näin joulun alla tehdä ihan vaan joulutorttuja. Varma valinta, mutta torttutaikinakauppaan asti en ole ihan vielä päässyt.

Leipomiseen myös liittyen, pitäisi kokeilla kuinka piparkakkutalon tekeminen luonnistuu meikäläiseltä. Ikinä en ole tehnyt sellaista, mutta luulen piparkakkutalon tekemisen kuuluvan kaikkien 35-vuotiaitten naisten ansioluetteloon. Vai miten on? Osaatko sä?

Joululahjoja en ole vasta kuin ajatellut. Ehkä ne ehtii hankkia sitten joskus. Parin viikon päästä. Ajatelkaa, jouluun on vajaa kuukausi! Kääk!

Täytyy hankkia iltapuku. En hyödyntänyt Black Fridayn tarjouksia, mutta kuukauden päästä täytyy kyllä jo olla homma hallussa, sillä pääsen tammikuussa keikistelemään punaiselle matolle hetkeksi.

Liikuntaan liittyen tavoitteena on lenkkeillä taas hieman aktiivisemmin, kun nyt on muutaman viikon ajan tullut lepsuiltua. Mulla taitaa onneksi olla vain 2 iltavuoroviikkoa enää ennen seuraavaa vuotta, joten välillä pääsee ulos melkein valoisaan aikaan.

Laihtumisen suhteen ei ole mitään kovia tavoitteita, vaikka ihan kivahan se olisi pudottaa vielä 2 kiloa tälle vuodelle. Tai ainakin kilo. Nyt on hetken ollut tasainen tilanne, mikä on ihan hyvä sekin. En halua painon putoavan liian nopeasti.

Bloggaaminen teettää mulle joulukuussa enemmän hommaa, sillä olen kehitellyt pienen joulukalenterihomman itselleni. Kerron siitä lisää joulukuun ensimmäisessä postauksessa vasta, mutta paljastan sen verran, että luvassa on muutamia arvontoja. Jee!!

Katsottiin perjantaina Sohvaperunat ja siinä yksi mies kommentoi itseään siihen tyyliin, että tarvisi myös vähän ehkä laihtua. Samaan hengenvetoon hän lisäsi kuinka ei kuitenkaan voi, koska ihan kohta on joulu. Ja sen jälkeen juhannus. Nauratti, mutta perään aloitin kotisohvalla saarnan kuinka laihduttaminen ei oikeasti tarkoita sitä, että mistään tarvisi luopua. Ettei sillä ole väliä, vaikka kuinka on tulossa ihan kohta joulu ja heti perään juhannus.

Laihduttamisesta haaveilevat ihmiset ajattelevat usein tahallaan liian vaikeasti. He tietävät sen kyllä itsekin ja siinä mielessä minun on turha tähän sellaista edes kirjoittaa, mutta kirjoitan nyt kuitenkin. Haluan sanoa ääneen, ettei laihtumisen esteenä ole tuleva juhlapyhä, sillä paras laihtumismenetelmä on vain korjata omia elämäntapojaan. Tärkeintä on vain alkaa toistaa omassa arkielämässään tapoja, jotka tekevät sisäisesti hyvää.

Jos ruokavalion pääraaka-aine tällä hetkellä on sokeri tai muut turhat makeutusaineet, kannattaa sokerin tilalle vaihtaa vaikka kuitu. Suklaahan olisi muuten ihan hyvä ruoka-aine, mutta kuitua siinä ei taida oikein olla. Sokeria ja rasvaa senkin edestä. Voi vain miettiä kuinka paljon suolisto sitä rakastaa. Vähemmän sarkastisesti ilmaistuna sanon näin: suolisto rakastaa kuitua sokeria ja rasvaa enemmän ja kun saa suoliston voimaan paremmin, saa syömiensä ruokien ravintoaineet imeytymään. Sitä jaksaa paljon paremmin elämäänsä, kun ravintoaineet imeytyvät. Myös marraskuun pimeydessä. (Jenny kirjoitti juuri postauksen, jossa puhui pimeän sietämisestä ja tämän vuoden marraskuu on ensimmäinen, kun itse koen sen, ettei pimeä haittaa yhtään.)

Sokeria ja rasvaa himoitsee myös silloin turhan helposti, kun ei syö päivällä 6-15 välillä kunnolla. Täytyy syödä niin paljon, että napa paukkuu eikä illalla vain ole enää nälkä! Laihduttamisesta haaveilevia ihmisiä vainoaa myös opittu iltanälkä, mutta sillekin voi tehdä saman kuin ihmisille, jotka yrittävät keinolla millä tahansa saada huomiota. Olla välittämättä siitä, mutta ei niin, ettei ruoki itseään vaan nimenomaan niin, että opettelee syömään maittavan iltapalan. Ei liikaa, mutta ei myöskään liian vähän. Minun täytyy saada hiilareita iltapalaksi, jotta saan unta yöllä, joten minun iltapalani on usein leipää. Tai lättyjä. Mmmm. No okei, ei lättyjä todellakaan edes joka viikko, mutta joskus.

Kun sallii itselleen nälän ja siihen syömisen, aivot tajuavat vihdoin, että täällä ei ole mitään nähtävää, ei ole mitään nälkään kuolemisen vaaraa. Lopulta noin puolessa vuodessa huomaa yhtäkkiä suhteensa ruokaan olevankin paljon terveempi kuin ennen.  Huomaa myös himoitsevansa oikeaa ruokaa sen sijaan, että vetelisi iltapalaksi puoli levyä Fazerin sinistä.

Että sitä vaan ajattelin sanoa, ettei niillä juhlapyhillä ole mitään tekemistä suurimmaksi osaksi terveellisesti syömisen kanssa. Sitä paitsi terveellisesti syöminen ei tarkoita sitä, että vetää vihersmoothieta päivästä toiseen (en ole itse syönyt yhtään sellaista tänä vuonna, vaikka ehkä olisi pitänyt) vaan sitä, että syö 3-4 tunnin välein ruuaksi luokiteltavia asioita. Välipaloja ja kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Päivällisen jälkeen syö jälkkäriksi suklaata sen verran kuin huvittaa (jälkkäriksi kannattaisi oikeasti syödä jotain C-vitamiinia sisältävää, jotta ruuan rauta imeytyisi). Veikkaan, ettei oikeastaan edes huvita paria palaa enempää.

Meillä tehdään viikonloppuisin aina jotain ns. herkkuruokaa ja arkena sitten normaaleja kotiruokia. Me syödään aika usein ranskalaisia ja pitsaa viikonloppuisin, vaikka minulla onkin vielä hieman matkaa laihduttamisen kanssa. Kyse on omalla kohdallani kohtuudesta. Syön kotiruokaa ja myös roskaruokaa vain sen verran kuin tarvitsee. Jouluna aion syödä samalla taktiikalla, koska ähky ei ole kovin mukava olotila eikä myöskään keholle hyväksi.

Tulipa paasattua taas. Yritän vain sanoa, ettei laihtuminen ole oikeastaan edes vaikeaa. Alkaa vain syödä oikeaa ruokaa ja syö sen jälkeen vasta herkkuja, jos enää tekee mieli. Ystävällisin terveisin, mustavalko-Mari 😀 Ja jos haluaa laihtua, omien ruokatapojen muutos kannattaa aloittaa heti! Kyllä se joulu sieltä tulee ja sitä sitten syö sen verran kuin syö, ei sitä kannata murehtia!