Mä en oikein enää muista mikä ristiriita-asetelma ja blogikriisi mulla oli ollut, mutta ihan hyvä, että olen päässyt siitä yli. Tämä postaus sisälsi myös kuvia agilitykisoista ja minusta, mutta otin ne pois. Keskuskentän kahvia mulla on vähän ikävä. Se oli jostain syystä tosi hyvää aina. Postaus julkaistu ensimmäisen kerran 21.7.2013:

Mut on viikonloppuna saatettu ristiriitaan tän blogin suhteen. Jäin miettimään kirjoittamista ja itteäni ehkä hieman negatiivisesti, mikä on tietysti ihan tyhmää multa. Sitten tänään eka henkilö kenen kanssa puhuin futismatsissa huudahti, että miksen oo päivittäny blogia, ihan turhaan tänäänkin käynyt.. Niin. En ole tietenkään ehtinyt.

Eilen kävin hoitamassa asioita Keskuskentällä ja samalla jäin katsomoon istumaan, kun kerrankin sain ihan vaan fanittaa jalkapalloa. Nytkin oon justiin tullut samaisesta paikasta kuvaamasta eikä kameran linssin läpi oikein pysty keskittymään itse peliin, kun tarkoituksena on kuitenkin keskittyä tilanteisiin, joista saa hyviä kuvia.

Eilen käytiin myös syömässä pikaisesti FC Casa Grandessa ja ihmettelemässä Wallsportissa agilityn MM-karsintoja.

Ilta riistäytyi käsistä.

Aamu oli kamala.

Keskuskentän kahvi paransi kaiken. Ehkä SJK:n pelaajienkin olis pitänyt maistaa sitä ennen peliä.

Melkein sain jalkapallon päähäni. Onnistuin kuitenkin harhauttamaan sitä ja se meni ohi..

..tämän pelin jälkeen en ole enää sittemmin kuvannut matseja krapulassa. Muistan, kun tuijotin taivaalta kohti päätäni tippuvaa palloa, että ahaa tuolta se tulee pitääkö mun tehä jotain. Tuijotin ja tuijotin, kunnes ymmärsin ottaa askeleen sivulle. Se oli kamalaa.

Kun aloin kuvata jalkapalloa, en ollut koskaan uhrannut ajatustakaan Suomen jalkapallomaajoukkueelle. Maailmaani kuului ainoastaan SJK, ei mitään muuta. Vasta muutettuani Turkuun, ymmärsin Huuhkajien olemassaolon. Näin töistä tullessani tienvarsimainoksen Veritaksella pelattavasta pelistä, mutta en jotenkin edes ajatellut, että voisin mennä kuvaamaan maajoukkueen matsia. Heräsin tilanteeseen tosi myöhään, mutta ehdin silti akkreditoitua onneksi.

Joka kerta, kun menen kuvaamaan maaottelua, tunnen sekä ylpeyttä että kiitollisuutta. Nekin kerrat, kun Suomi on hävinnyt, minä olen ollut onnellinen jalkapallotapahtumasta, jonka sain kokea. Suomessa ovat niin harvassa ne kerrat, kun stadion on ihan täynnä. Myös jalkapallon tasossa on pieni ero pääsarjaamme verrattuna ja se on aina virkistävää kuvaamisen kannalta.

Tänä vuonna en Huuhkajia kuvannut ollenkaan, mutta TV:n välityksellä olen seurannut heidän taivaltaan kohti EM-karsintoja, jotka pelataan ensi vuonna. Ensimmäinen karsintamatsi onkin jo maaliskuussa Italiaa vastaan, hui!

Sain arvottavaksi kaksi maajoukkueen huivia, jotka joutuivat kuvattavaksi Suomen Maskussa, josta löytyi kiva tekonurmikenttä maaleineen. Arvontaan voit osallistua täällä. Mikäli et luota omaan arpaonneen ja joululahjat ovat hakusassa, surffaile maajoukkueen nettikauppaan tekemään löytöjä! Suomea on aina mukava edustaa ?