Olen pääsääntöisesti aina hyvällä tuulella ja vastoinkäymiset harvoin saavat mieltäni latistumaan, sillä vihaan olla huonolla tuulella. Ongelmat pyrin ratkaisemaan heti, jotta pääsen eteenpäin. Aina kuitenkaan asiat eivät ratkea siltä istumalta ja sen sain jälleen tällä viikolla todeta, viimeksi eilen. 

Kulutin vapaa-ajastani monta tuntia yhden ainoan asian selvittämiseen silti selvittämättä sitä. Missä ovat Marin elämän tärkeimmät kuvat eli kuvat SJK:n noususta Veikkausliigaan? Ei löydy kansiota mistään. Ei niin yhtään mistään. En tajua. Olen jopa meidän Matsipäivä-kirjaan laittanut yhden kuvan siitä kansiosta, Cleaverin tuuletuskuvan. Olen siis jostain kaivanut siitä raakaversion kesällä 2016. Silti kuvakansiota ei vain ole missään.

Muitakin kriisejä on piisannut. Maanantaina täytin vuosia ja tavallaan mulla on ikäriisi. Olen sen ikäinen, että mun olisi kuulunut jo synnyttää tässä elämässä. Toisaalta mietin synttäripäivänä kuinka onnekas olen, kun olen saanut elää 35 vuotta ilman mitään vakavampia sairauksia. Tai mistäs minä tiedän, mitä kaikkea minussa muhii tämän viime vuosien liiallisen ylipainon takia, mutta toistaiseksi ainakin olen lähes terve.

Lähes terve siksi, että maanantaina töissä houkuttelin kollegani lankuttamaan mun kanssa minuutin verran, koska halusin osallistua Helsinki City Running Dayn joulukalenteriarvontaan ja siinä sattui olemaan lankutus liikkeenä. No lankutettiin sitten ja oltiin voittajia. Seuraavana päivänä alaselkäni oli hieman kipeä oikealta puolen, kunnes eilen se ärtyi niin paljon, että hyvä kun istua pystyi. Ei oikeastaan edes pystynyt. Päätin väkisin eilen illalla koittaa naksauttaa selästä jonkun kohdan paikoilleen ja siinä lantiota kierrellessä jotain naksahtikin. Nyt toivottavasti olen taas kunnossa, mutta töissä sen vasta tietää, kun siellä tulee eniten istuttua.

Keksin alkuviikosta myös kriiseillä instan suhteen. En vain ole tyytyväinen feediini, kun jotain puuttuu. Joku oma juttu. Päätin kokeilla taas erilaista lähestymistä ja sen seurauksena yritän taas kaivaa kameran käyttöön. Jos tungen instaan vain kameralla otettuja kuvia, täytyy minun valokuvata enemmän ja se on ihan tervetullut juttu. Valokuvaaminen on ihanaa, vaikka sitä harrastaisi pimeässä kerrostalokolmiossa.

Että sellaista. Toivottavasti näen jonkun unen, jossa mulle kerrotaan missä mun SJK:n nousukuvat on. Mrr.

Julkaistu ensimmäisen kerran 7.7.2013:

Eikös ne seikkailut ole aina parhaita, jotka tehdään vahingossa, sattumalta ja suunnittelematta? Eilen oli pitkästä aikaa todella kiva ja hauska ilta Seinäjoen kuumaakin kuumemmassa yöelämässä. Seura ei olisi voinut olla kovin paljon parempaa ja viskiäkin oli.

Yllättävän vähän mua on häirinnyt se, että mun htc upposi kaljatuoppiin. Se oli oikeasti vahinko. Eihän se siitä tietenkään selvinnyt ja olenkin nyt usbivammaisen Samsungin varassa, johon mulla on jo tavallaan mennyt hermot. Suunnittelin jo soitonsiirtoa toiseen puhelimeeni, mutta nokialainen vetää mut ihan sanattomaksi siinä kohdassa, kun haluaisin etsiä jotain facebookista. Tästä voimmekin jo tehdä jonkinlaisen johtopäätöksen, että mun tuleva uusi puhelin ei tule olemaan mikään tässä postauksessa mainituista merkeistä (ehkä, ton htc:n hinnalla ei aivan taida saada omenapuhelinta). Ja toivon, että saan htc:n korvaavan tekniikkaihmeen todella pian.

Ne eiliset aurinkorasvat eivät hirveästi auttaneet mun aurinkoallergisiin iho-ongelmiin. Kauankohan taas menee, että elimistö edes jotenkin palautuisi antibiootista.. Tulihan sitä toki oltuakin aika kauan auringossa, kun kävin kuvaamassa futista..

Oli se kyllä taas mukavaa. Varsinkin, kun muutamat kuvat onnistuivat jopa.

Nyt mulla on joku ikuinen jano ja väsymys ja mun kai kuuluisi olla siivoamassa mun keittiötä sekä muuta kämppää. Kävin tossa joku aika sitten torilla kahvittelemassa ja syömässä pehmistä yhen kaunissilmäisen sankarin kanssa. Olin varmaan tosi hyvää seuraa, kun en millään olisi jaksanut istua. Hirveän raskasta..

Jos siivoaisin, niin sittenhän voisin palkita itseni uusimmalla Continuumin jaksolla?