Vanhuus, se ei todellakaan tule yksin. Eilen otin ja tilasin pitkän haaveilun jälkeen Hesarin! 15 vuotta sitten Vimpelissä tuli välillä lauantaisin selailtua Hesarin Nyt-liite sekä kuukausiliite, jotka molemmat olivat kivaa luettavaa. Mun sanomalehtien lukuharrastus on muuten ollut aika hataralla pohjalla, mutta nyt syksyllä tuli sellainen olo, että Hesari voisi kyllä olla aika kiva. En kuitenkaan vielä taipunut tilaamaan asti, mutta eilen tilata pätkäytin digiversion sekä kuukausiliitteen.

Se vanhuus ei kuitenkaan lopu tähän sanomalehden tilaamiseen vaan tänä aamuna heräsimme miehen kanssa 6:00 jälkeen minä lukemaan Hesaria ja mies Turkkaria. Lehdet selattuamme nousimme sängystä ja nyt keitän riisipuuroa.

Joulukalenteri tarjosi tänään suihkusaippuaa (mainoslinkki). Suihkusaippuoiden lisäksi taidan kohta kylpeä muutenkin kosmetiikassa, sen verran monta pientä putelia pönöttää rivissä meidän pesuhuoneessa. Ja nimenomaan pientä, tavallaan harmittaa kaikkien puteleiden matkakokoisuus. Joulukalenteri voisi tarjota ainakin hieman useamman oikean kokoisen, mutta toisaalta matkakokoisista ainakin pääsee nopeammin eroon.

Ohjelmassa on tänään ulkoilua valoisaan aikaan, vierailu tunturien kasvatin Maaritin luona ja tietysti Putouksen finaali. Taika-Pasi voittakoon!

Olin eilen Turun Urheilutoimittajien Kerhon syyskokouksessa syömässä ja tekemässä urheilijavalintoja. Paikalla oli yllättävän paljon porukkaa ja vähemmän yllättävästi jalkapallo puhututti jälleen. Turkulaiset jakautuvat niin vahvasti kahtia mitä Interiin ja Tepsiin tulee, vaikka onhan Varsinais-Suomessa paljon muitakin seuroja.

Monska käytti yhden puheenvuoron, jossa totesi ruotsalaisten kohtelevan mediaa eri tyylillä kuin Suomessa on totuttu. Se kuulosti hyvältä, sillä onhan urheilutapahtumassa paikalla olevat median edustajat niitä, joiden kautta tapahtuma ja ylipäätään koko seura saa sitä kuuluisaa näkyvyyttä. Lisäksi median edustajat ovat töissä, jolloin minusta he ansaitsevat kunnioitusta seuralta.

Uskon, että minua nuorempi sukupolvi tulee olemaan niitä, jotka jättävät menemättä niihin tapahtumiin, joissa mediaa kohdellaan kuin he olisivat rasite. En minäkään halua antaa palstatilaa blogistani niille seuroille, joiden tapahtumissa kuvaamassa käyminen on tehty liian vaikeaksi. Näitä ei onneksi kovin montaa ole vastaan tullut, vaikka joskus onkin ollut yksittäistapauksia.

TPS on seura, jonka kanssa minun on ollut helpoin toimia. Kaikki on aina sujunut heidän kanssaan hyvin, vaikka menneellä kaudella vähän enemmän kaikenlaisia ärsyttäviä turvatoimia olikin. Se ei ollut TPS:n vika kuitenkaan vaan jokseenkin kiinni sarjatasosta ja paikallisesta poliisista. Pressissä oli myös ihanan usein huomioitu mediaväki, kun tarjolla varsinkin loppukaudesta oli pullaa. Mmm!

Nyt on niin, että haluan arpoa kuvassa näkyvät TPS-aiheiset asiat kaikkien mustavalkohenkisten kesken instagramissa. TPS on itselleni ollut kuvauselämäni pelastus Turussa (ja Raisiossa) asuessani ja toivon tulevasta kaudesta vauhdikasta. Ainakin siellä on jo mun pari lempparia tehneet sopparit ?