Hae
Mari Hietala

UUDELLEENJULKAISU: SJK – FC Viikingit 19.6.2013 (kun kuvasin jalkapalloa ensimmäisen kerran)

19.6.2013 kävin kuvaamassa elämäni ekaa kertaa jalkapalloa kokonaisen pelin verran Seinäjoella. Tapani blogata oli hyvin päiväkirjamainen, joten teksti on sen mukaistakin. Olin juuri edellisen viikonlopun ollut Provinssissa töissä sekä kuvaamassa, siihen viittaan tuolla ainakin yhdessä kappaleessa kuvaustilaisuuksilla. Juhannuksen jälkeen sairastin elämäni ensimmäisen jälkitaudin, aika rajun korvatulehduksen, jonka jälkeen en ole enää pahemmin vähätellyt sairastelua. Postaus on julkaistu ensimmäisen kerran 20.6.2013 vanhassa blogissani ja tässä se jalkapallo-osuus siitä:

Mun kropan mielestä mun olisi kuulunut taas sairastaa, mutta mun mielestä mä en oikeen ehtinyt. Heräsin eilen keskellä yötä kurkku ihan hirvittävän kipeänä, mutta useimmiten väärissä kohdissa tunnollinen kun olen, niin menin töihin. Kun mulla nyt vaan sattu olemaan illan futispeli mielessä ja jos olisin jäänyt aamulla kotiin, niin enpä mä olisi voinut illalla huidella menemään pitkin kyliä. Näin ei sitten oikeasti saa tehdä, ettäs tiedätte lapset ja aikuiset.

Mä ihan aidosti halusin nähdä sen pelin, koska viime kerralla se oli niin siistiä fanitettavaa. Sitten vahingossa mua pyydettiin kuvaamaan se koko peli, kun Kloppien vakkarikuvaaja ei päässyt paikalle. Ilmotin Larille, että tuun mä edes Kamsin palkitsemisen kuvaamaan ja kattelen sitten jaksanko olla kaikki 2 kertaa 45 minuuttia.
En olis oikeasti jaksanu, mutta olin. Niinkään ei saa tehdä, ettäs tiedätte.
Luulin, kun tulin kotiin, että mulla on kuumetta ainakin miljoona, mutta mun kropan miljoona on sitten ilmeisesti 37,4 eli silleen soppelisti. Sitä paitsi, kun tuli kunnolla kuumeinen olo, niin kurkkukipu katosi.
Välillä mua on silleen vähän häirinnyt mennä noihin futispeleihin, mutta menen silti, koska en jaksa välittää siitä keihin ihmisiin siellä voi törmätä. Yleensä törmäänkin, eilenkin, mutta aivan sama. Tolleen, kun mun ainoa tehtävä oli kuvata, niin en paljon välittänyt ketä katsomoissa istui. Istukoot.

IMG_8750-001
IMG_8760-001
IMG_8842-001
Ennen peliä mulle heitettiin läpällä, että Josua kuvaamaan.. ajattelin, että no jepjep lopettakaa jo tuo mulle Josusta höpöttäminen. Yllättäen mun kaikki kuvat oli Josusta ja Lehtisen Tonista. Joka kerta sama juttu. Tää on ny se Josu tossa kuvassa.

IMG_8858-001

Seuraavan kuvan FC Viikinki kysyi, että hänestäkö otan kuvia. En osannut kuumeissani sanoa mitään nasevaa takaisin. Tässä vastaukseni, joo:

IMG_8912-002

Loppuja kuvia voi ihailla vaikka otteluraportista tai jos oikeen paljon kiinnostaa, niin SJK:n facesivuilta.
Jotenkin näiden kaikkien siistien kuvaustilaisuuksien myötä innostuin valokuvausaiheesta entistä enemmän ja aionkin opiskella jossain välissä vähän lisää kuvankäsittelyä esimerkiksi. Kamerasta ja niistä objektiiveista, jotka mä omistan, osaan kyllä ottaa aika hyvin kaiken irti. Ainakin luulen niin. Tuo zoomiputki tarttee kyllä lisäharjoitusta. Sillä on niin helppo mokata. Kiinteällä viiskytmillisellä on paljon helpompi kuvata hyvin. Mukamas? En mä tiedä onko oikeasti, mutta tolla zoomilla onnistun unohtamaan aina jonkun osan ihmisestä kuvan ulkopuolelle tai jotain muuta yhtä ärsyttävää, miksi kuva ei muka ole onnistunut. Esimerkiksi tästäkin puuttuu osa Lehtisen tukasta (ja ton toisen käsi):

IMG_8780

Vaatii vaan lisää kuvaamista. Oon myös työmatkoja ajellessani miettinyt tätä asiaa, että mun lapsuuden piirtelytaiteellisuus on korvaantunut ilmeisesti tällä kuvaamisharrastuksella.

..ja hyvin korvautuikin. 2013 jälkeen on tullut kuvattua jalkapalloa ahkerasti ja tietysti kaikkea muutakin.

ARVONTA: SJK:n huivi

Minulta on futiskuvausurani aikana usein kysytty kuinka ihmeessä olen päätynyt kuvaamaan lajia ja saan joka kerta kertoa kuinka se oli onnekas sattuma kerran kesällä Seinäjoella. Kellään ei ollut mitään hajua siitä osaanko minä kuvata jalkapalloa tai urheilua ylipäätään, kaikista vähiten minulla itselläni. Kuitenkin päädyin kuvaamaan SJK:ta ja kun kuvista tykättiin, tajusin jatkaa kuvausharrastusta kentän laidalla.
Seinäjoelta on tultu kauas Turkuun. On kuvattu niin Interiä kuin Tepsiäkin ja tullaan myös jatkossa kuvaamaan. Vaikka olenkin viimevuosina fanittanut Tepsiä ahkerasti, en tietenkään ole unohtanut Seinäjoen Jalkapallokerhoa. En pysty unohtamaan, sillä he antoivat mulle jotain sellaista, mistä olen ikuisesti kiitollinen. Ilman SJK:ta en olisi koskaan löytänyt jalkapalloa enkä tietäni kentän laidalle.
Jalkapallon myötä elämääni on tullut paljon uusia hienoja ihmisiä ja kokemuksia. Olen ollut mukana tekemässä jalkapalloaiheista kuvakirjaa, oltiin sen myötä ehdolla Urheilugaalassa, olen ollut potkimassa rankkareita Töölössä stadionilla myöhään illalla ja ottamiani kuvia on tauluina SJK:n stadionin seinällä.

En itse omista SJK:n huivia kuin sellaisena satiinisena versiona, mutta pääsin pitämään käsissäni tuollaista oikeaa huivia, sillä sain kunnian arpoa yhden tuollaisen teidän kesken! Arvonta löytyy täältä ja kuvan alta osallistumissäännöt.

Arvontaonnea kaikille SJK-henkisille!