Vielä yksi arvonta tähän vuoteen ja vieläpä ennen joulua. Piti julkaista tämä jo perjantaina, mutta sattuneesta syystä jätin läppärin rauhaan.

Sain arvottavaksi 2 kpl Vepsun huiveja. En taida osata sanoa Vepsusta paljoakaan. En osaa ajatella vaasalaisia kilpailijoina samoin kuin seinäjokiset, koska juureni eivät ole niin syvällä Seinäjoella. Lisäksi täällä Turun suunnalla asuessa mikä vaan pohjalaisseura on tervetullut piristämään turkulaistäytteistä elämääni, joten kuvaan vaasalaisiakin ihan mielelläni.

Lyhyestä virsi kaunis, osallistukaa arvontaan täällä!

Tällä viikolla tapahtui sellainen käänne elämässä, jonka myötä läppärini hautautui jo melkein sohvan alle. Kaivoin sen sieltä eilen takaisin, yritin kirjoittaa, mutta en pystynyt. Päähän alkoi sattua liikaa kirkkaan näytön tuijottaminen ja ylipäätään johonkin keskittyminen.

Olin tiistaina kävelemässä töistä autolleni. Keli oli jokseenkin liukas. Ennen yhtä pientä alamäkeä ja mutkaa laitoin takkini hupun takaisin päähäni, jos kaadun ja lyön pääni. Näin ajattelin. Seuraavalla askeleella kaaduin ja löin pääni.

En pääse yli siitä, että ennakoin tapahtuman ja sitten annoin sen tapahtua. Olen pysytellyt poissa somesta ja vähän kaikesta, koska fyysisen kolauksen lisäksi suurin oli myös henkinen kolaus. Syytän itseäni, en pysty samaistumaan joulumieleen enää eikä mikään muu ole tärkeää kuin omien aivojen olemassaolo.

Kaatumisella voi saada niin paljon pahaa aikaiseksi, mutta itselläni on tähän asti ollut kaikki ihan hyvin. Niskani retkahti sen verran, että kärsin sen takia kovista pääkivuista, jos tuijotan jotain liian pitkään tai yritän keskittyä. Olenkin siis kaikki päivät tähän asti yleensä koittanut touhuta jotain ja sen jälkeen levännyt makuuasennossa puoli tuntia. Makuuasentokaan ei toki ole aina helpoimmasta päästä, sillä kaikki tyynyt tuntuvat päähän liian kovilta.

Viime yö oli ensimmäinen, jonka nukuin lähes normaalisti kaatumisen jälkeen. Ensimmäisenä yönä minut herätettiin parin tunnin välein ja tiesin aina olevani Mari ja sängyssä. Jälkimmäinen ei vaan riittänyt kysyjälle vaan täytyi tarkentaa, että Raisiossa. Toissa yönä nukuin lääkärin määräämän lihasrelaksantin voimin eli todella levottomasti. Siksi päätin vetää ilman lääkkeitä, kun jumissa ei sinänsä enää ole kuin yksi päänkääntäjälihas ja päähän sattuu kaikki liika tekeminen.