Jokaiseen Vimpelin reissuun kuuluu Hallapurolla käyminen. Hallapuro on meikäläisen silmissä pelkkää erämaata, mutta kyllä siellä asutustakin on (äitini pikaisen laskutoimituksen mukaan Hallapurolla on ainakin 60 asukasta). Se on sellainen sivukylä, 20 kilometriä Vimpelin keskustasta.

Aika harvassa on kai eläin, jota ei voisi Hallapurolla bongata, sillä joulukuussa siellä oli kaadettu villisika. Minä luulin niitä olevan vain Leijonakuninkaassa. Villisikojen, peurojen ja saukkojen lisäksi Hallapurolla asuu myös majavia. Niitäkään en ollut ajatellut olevan näillä main ollenkaan, vaikka toisaalta en kyllä oikein tiedä missä olin majavien sitten kuvitellut elävän.

Kuuleman mukaan erään isännän auton eteen oli kaatunut puu joitakin kuukausia sitten noin 5 km ennen Hallapuron risteystä Koskelasta päin tullessa. Tarina ei kerro oliko puu kaatunut sillä hetkellä hänen eteensä vai ollut jo siinä, mutta yllättänyt kuitenkin pimeässä. Se oli ollut majavien kaatama. 

Oli pakko pysähtyä kuvaamaan majavien nakertamia haapoja, sen verran uskomaton se näky oli. Valtavan paksuja puita ne olivat kaataneet pitkin poikin yhden puron yli kummallekin puolelle tietä.

Haavat ainakin näistä kuvista päätellen ovat majavien herkkua. Ne talttaavat hampaillaan puun rungot poikki rakentaen puista patoja ja hankkivat ruokaa rakentamistaan tekoaltaista. Vaikka äkkiseltään ajattelisi majavan saavan paljon tuhoa aikaiseksi kaatamalla puita, on heidän rakentamista tekoaltaista hyötyä vesilinnuille ja monille kosteikkolajeille.

Suomessa on kahta eri majavalajia, sekä kanadanmajavia että euroopanmajavia. Aikoinaan majavaa metsästettiin sen upean turkin takia ja euroopanmajavat katosivat lähes kokonaan Suomesta. 1930-luvun jälkeen tänne tuotiin euroopanmajavia Norjasta ja kanadanmajavia Amerikasta.

Luonnossa ja livenä tuo majavien työ puiden kanssa oli pysäyttävä näky. Aapeli-myrskyn jäljiltä puut olivat lumen peitossa, joten koko työmaata ei edes ollut näkyvillä. Täytyy joskus ensi kesänä mennä uudestaan ihmettelemään. Olisi ihanaa nähdä majava ja saada siitä ehkä pari kuvaakin.

Menneen ja tulevan pohdiskelun jälkeen palataan hetkeksi joulukuuhun. Jo perinteeksi muodostunut kuukausipostaus on taas vuorossa. Näitä on ollut ihan hauska tehdä. Tarkoitus on ollut kuvittaa muut postaukset kameralla otetuilla kuvilla ja tehdä puhelimen kuvista joka kuukaudesta tällainen kooste. Usein puhelimella tulee näpsittyä kaikenlaista, kun tuolla kylillä pyörii ja kameralla sitten taas kaikkea enemmän suunniteltua. En tiedä onko nämä kuukausikoosteet teidän mielestä hauskoja, mutta itselle tekee hyvää palata kuukausi taaksepäin, jotta muistaa mitä kaikkea tulikaan touhuttua.

Siinä on Paavo Nurmi saanut hatun joulukuun alussa. Käytiin katsomassa ja kuvaamassa futsalia Kupittaalla, kun kaveri pyysi. Samalla käytiin Turun keskustassa asioilla.

Samana iltana käytiin pikkujouluilemassa ystävien luona Kaarinassa. Tulee nälkä, kun tätä kuvaa katsoo. Ihania herkkuja, mmmm!

Seuraavana päivänä käytiin ottamassa kuvia Raisiossa Kerttulan kentällä. Oltiin jo aiemmin ihmetelty miksei kenttä ole käytössä ollenkaan ja nuo lukitut maalit kruunasivat koko jutun. Suomifutis nousuun ja silleen.

Kuvan mies asensi meille jouluvalot keittiöön kaappien päälle. Siitä tuli aika kiva! Tylsää, että valot täytyy kohta ottaa pois. 

Itsenäisyyspäivänä kävin Turun Urheilutoimittajien kerhon syyskokouksessa. Söin hyvän jouluaterian ja naureskelin kuinka jalkapallo jakaa meitä joka kerta eri leireihin.

Mmm herkkuja! Joka vuosi täytyy käydä kerran tai pari jotain piparkakkulattea maistelemassa, vaikka ei ne aina mitään ihmeellisiä ole. Tällä kertaa olivat kyllä hyviä kaikki, joita pääsin juomaan.

Kakku on synttärikakku, jonka poikaystävä taiteili mulle. Ylihyvää! Resepti löytyy täältä. 

Taiteiltiin myös piparkakkulinna, josta ei tähän nyt tullut kuvaa mukaan, mutta instasta sellainen löytyy kyllä. Saa nähdä milloin ja kuka sen syö. Pitäisi varmaan pitää jotkut linnansyöntibileet jossain vaiheessa.

Linnan tekemiseen tuli pieni tauko, kun kaaduin ja löin pääni.

Vimpelissä ei tarvitse kauas mennä hyvien luontokuvauskohteiden perässä. On myös niin uskomattoman hiljaista joka kerta. Haluan muuttaa johonkin, jossa on yhtä hiljaista. Sielu ja mieli lepää ♥ 

Joulukuu oli muuten ihan hyvä, mutta sitten sattui se pieni onnettomuus, joka varjosti loppukuuta. Paranin onneksi suhteellisen nopeasti ja pääsen toivottavasti pian jo vähän pidemmillekin kävelylenkeille. Ihanaa olla jo tammikuun puolella, kun nyt kuljetaan valoa kohti koko ajan.