Sitä tuppaa keräämään omaan somefeediinsä tietyistä aihealueista kertovia ihmisiä sen mukaan, mikä itseä sattuu eniten kiinnostamaan ja inspiroimaan. Itse esimerkiksi seuraan instassa eniten juoksijatyyppejä, koska juoksukuvia on kiva katsella. Twitteriin mahtuu enemmän sekalaista seurakuntaa, mutta silti välillä tuntuu, että kovinta ääntä siellä pitävät somekonsultit. Siinä sitä sitten elelen omassa somekuplassani ja kuvittelen, että kaikki muutkin ihmiset tietävät missä mennään ilmastonmuutoksen tai henkilöbrändäyksen suhteen, koska itse ainakin törmään molempiin aiheisiin tuon tuosta.

Sitten tajusin, että se on nimenomaan kupla, jossa elän. Tuskin kaikki internetissä elävät klikkailevat intohimoisesti ilmastonmuutosaiheisia juttuja. Tuskin kaikki vieläkään tajuavat sen olevan totta.

Pitäisi kuitenkin tajuta. Viime kesä oli ihan hirveä. Uuden vuoden myrsky oli myös hirveä. Ääriolosuhteita, jotka vain yleistyvät jatkuvasti, kun ilmastonmuutos etenee. Nyt viimeistään olisi aika herätä.

Tiedän olevan ihmisiä, jotka ajattelevat, ettei meidän yksittäisillä pienillä teoilla ole merkitystä, mutta emmekö me nimenomaan pysty vaikuttamaan markkinoihin? Kun emme enää tilaa turhaa roinaa Kiinasta, koska halvalla saa emmekä huuhdo muovia pesuaineiden mukana viemäristä alas, vaikutamme valinnoillamme maailmaan.

Minä en todellakaan ole mikään paras puhuja tämän aiheen suhteen, mutta kyllä minäkin haluan osallistua omalta osaltani. Olen niin tavallinen kuin olla ja taitaa, mutta niin ovat suurin osa suomalaisista. Syön lihaa ja ajan autoa. Silti jotain täytyisi tehdä, jotta jalanjälkeni ei olisi niin suuri muovimeressä. En halua viettää kaikkia tulevia kesiä päivittäen sadetutkaa epätoivoisena tai pelätä kovan tuulen kaatavan puun auton päälle. Haluan lapsuuteni ilmaston takaisin. Lumi oli talvella itsestäänselvyys ja kesät siedettävän helteisiä.

Ihminen tulee oikeasti toimeen todella vähällä tavaralla eikä vaatteitakaan tarvitse olla miljoonaa eri sorttia, kosmetiikasta nyt puhumattakaan. Se, mitä ihminen tarvitsee, on ulkona. Meidän kaunis luontomme. Jos ilmastonmuutosta ei saada hillittyä, emme enää pysty nauttimaan elämästä, vaikka meillä olisi kaikki maailman raha ja tavara.

Tuijotan seinää ja mietin mistä aloittaisin tänään. Viikkoon on mahtunut niin paljon, mutta kuitenkin vähän. Olen ajatellut rahaa joka ikinen päivä. Säästämistä, sijoittamista, työn arvostamista ja taas säästämistä. Sitä, etten osta mitään turhaa paskaa, kuten Julia Thurén opettaa. Luin alkuviikosta hänen kirjoittaman Kaikki rahasta -kirjan (mainoslinkki). Sitten yritin lähestyä Nordean asiakaspalvelua chatin kautta, mutta luovutin, kun robotin jälkeinen ihmisaspa ei osannut vastata kuin yhteen kysymykseen. Vaikka kysyin voisinko elvyttää taas yhden tilini käyttöön, hän vastasi minulle saman kuin edelliseen kysymykseeni: 40 euroa. Tuijotin ruutua epäuskoisena ja totesin, että pitäkää kuulkaa tunkkinne ja tilinne. En ole vielä saanut aikaiseksi soittaa heille. Vielä parempi olisi varmaan laittaa kylän isoimmat kumisaappaat jalkaan ja astella keskelle Nordean konttoria kysymään, että saako tästä puljusta ollenkaan palvelua.

Niin. Vaikka suurin osa asioista hoidetaankin nykyään netissä, se ei poista ihmisten tarvetta ihan perinteiseen normaaliin asiakaspalveluun. Nykyään myös firman vaihtaminen on lähes arkipäivää. Ihmiset menevät sinne, missä heitä palvellaan.

Toinen asia, mitä olen miettinyt, on työn arvostaminen. Käsittääkseni työntekijälle tai yrittäjälle maksetaan rahaa, jolloin tulee olo, että hänen työtään arvostetaan. Eikös? Jos työstä ei haluta maksaa, kunnioitus ja arvostus on aika nollassa? Tästä inspiroituneena kaivoin pölyisestä kirjakasastani Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjoittaman Unelmahommissa-kirjan (mainoslinkki), sillä siellä on yksi kohta, jossa käsitellään ilmaista työtä. Oli pakko lukea se uudelleen. Pitäisi ehkä lukea koko kirja taas muistaakseen miten pääsisi taas eteenpäin kohti unelmiaan. Jos et ole vielä lukenut tuota kirjaa, suosittelen! Paras kirja, jonka luin vuonna 2017.

Nyt lapataan aamupalakulho täyteen mustaherukoita, puolukoita, tyrnejä, karpaloita, vadelmia ja mustikoita (en ole syönyt marjoja koko viikolla, nyt tekee mieli kaikkia!!) sekä vaniljajogurttia, juodaan teetä tai kahvia (en osaa päättää) ja lähdetään ulos nauttimaan ulkomaailmasta. Siellä ei tarvitse ajatella rahaa eikä unelmahommia, koska ulkona oleminen on itsessään unelmahomma.

Hauskaa päivää just sulle! Mee ulos!