Halusin joulukuussa viihdyttää teitä postaamalla joka päivä. Ajattelin kirjoittaa ihan vaan jotain höpöhöpöä, jos muuten ei riitä juttua, mutta loppujen lopuksi en sellaisia postauksia ehtinyt tehdä arkena mihinkään väliin. Pari uudelleenjulkaistua SJK-postausta, mutta en niitäkään niin montaa kuin olin varautunut postaamaan.

Nyt uuden vuoden jälkeen tämä postaustahti on vähän jäänyt päälle. En ole osannut lopettaa, kun koko ajan on jotain ideoita ja asiaa.

Nykyihmisen mielestä joka päivä postaaminen on kai turhan kova tahti vai mitä ajattelette? Jos en olisi ollut lomalla, en tiedä olisiko minulla ollut aikaa ihan joka päivä tykittää nyt tammikuun puolella. Jäin vain miettimään pitäisikö pyrkiä tällaiseen kuitenkin? Ei kai? Eiköhän jossain kohtaa vuotta tule taas hetkiä, kun on muutakin mielessä ensimmäisenä kuin blogi.

Pohdin vuoden vaihtuessa blogin teemoja. Jalkapallosta pidän kiinni edelleen ja muut postaukset tulevat silloin, kun jalkapallolta on tilaa. Rahapäiväkirjaa pidän joka kuukausi, joten muutamia raha-aiheisia postauksia on luvassa myös. Hyvinvoinnista haluan myös kirjoittaa, varsinkin jos onnistun aloittamaan juoksuhommat. Miltä kuulostaa? Futista ja hyvinvointia. Mitä muuta ihminen kaipaa?

Toivottavasti pysytte mukana menossa sekä täällä että instagramissa. Blogin uusia postauksia voi väijyä facen ja bloglovinin kautta. Sivupalkista löytyy myös muutama muu vaihtoehto. Postaustoiveita voi heitellä minulle kommenttiboxiin, jos sellaisia on. Kiitos, kun olette olemassa siellä ruudun toisella puolella ja muutenkin ♥

Huomenta! Tänään sai herätä omasta sängystä vihdoin, kun eilen ajeltiin Vimpelistä takaisin Raisioon. Täällä on yhtä harmaata kuin lähtiessä, vaikka lunta onkin maassa hieman.

Koko Vimpelin loman ajan ihailimme lumisia puita. Metsät ja maisemat ylipäätään olivat todella kauniita, kun niitä peitti lumi. Edes Aapeli-myrsky ei vienyt lunta puista, vaikka pelkäsimme niin käyvän.

Minusta on hassua miten tärkeä metsä on minulle nykyään, mutta sen parempaa rauhoittumispaikkaa ei maailmassa ole kuin suomalainen havumetsä. Montaa askelta ei tarvitse metsän puolella ottaa, kun melkein kuulee verenpaineen laskevan kohisten alas. Olisin niin valmis jopa muuttamaan jonnekin metsän keskelle. Jonkun majavapuron varrelle.

Sitten herätys tähän päivään. En asu metsän keskellä majavapuron varrella enkä vielä ole lähelläkään sitä unelmaa. Täällä pönötän Raisiossa, jossa minun lisäkseni asuu yksi mies ja ne kaikki, jotka hengaavat S-Marketin ja ärrän edessä. Tänään mennään johonkin ulkoilemaan ja huomenna ehkä myös. Maanantaina  töihin.

Okei, nyt aamupalaa. Tehdään tästä kiva päivä!