Heipparallaa! Alkaa kevät iskeä ihmiseen, kun ei meinaa ehtiä enää blogin puolelle ollenkaan. Kaikenlaista menoa ja meininkiä ollut. Tällä viikolla olen vielä lähdössä Helsinkiin huomenna, mutta sitten on todennäköisesti pari iltaa ilman mitään lähtöjä. Eilen kävin osteopaatilla ja sunnuntaina meillä oli mullanvaihto-operaatio. Nyt pääsee taas kukat kasvamaan.

Viime aikoina päässä on pyörinyt aika paljon liikunta taas. Sitä on nimittäin ollut. Onnistuin kävelemään jalkani ihan rikki viime viikolla huonoilla kengillä. Oli mun vanhojen goretexien viimeinen matka se. En suostu enää laittamaan niitä jalkaani kertaakaan. Tulipahan todettua, että lenkkeilevällä ihmisellä kuuluu olla eteinen täynnä lenkkareita eikä elää vain yhden parin varassa.

Jos kipeitä jalkoja ei lasketa, tässä on liikkumiset sujuneet aika hyvin jo hetken. Helmikuussa kävin lenkillä 8 kertaa ja pisin kierros oli 28. päivä 7,88 km. Tätä vauhtia kun jatkaa, pian varmaan menee taas 10 km. Kunhan tosiaan saa nuo kenkäasiat kuntoon.

Vahingossa yhdet kengät jo ostinkin. Ne tulivat vastaan XXL:ssä, olivat alennuksessa hieman ja vaaleansiniset, joten mitä minä pieni tytöntyllerö pystyin tekemään? Laitoin ne jalkaan, totesin että aika kivat ja vein kassalle. Täytyy käydä tekemässä testilenkki tässä joskus pian. Tosin sen jälkeen ne eivät enää ole vaaleansiniset, mutta..

Nyt täytyy mennä etsimään sukat jalkaan, jotta uskaltaa ulos ovesta. Vauhdikasta tiistaita just sulle!

Kävin eilen kuvaamassa jalkapalloa. Tuuli lujaa, enkä meinannut saada kuvaamisesta otetta, kun kentällä pyöri kahdessa eri joukkueessa kuvattavaa. Tai siis oikeastaan SalPassa oli enemmän tuttuja melkein, mutta silti tarkoituksena oli kuvata enimmäkseen Tepsiä. Vähemmälläkin sitä saa valokuvaaja päänsä sekaisin ja lopputulos on lähinnä räpellystä. Tämä matsi ei tarjonnut edes nappiskuvaa vaan tyytyminen on maalivahtihanskoihin.

Uusi Tepsi, uudet ukkelit ja ripaus vanhaa seassa. Nämä uudet kaudet uusilla joukkueilla ovat joka kerta hirveän hämmentäviä. Kun ei silmä osaa etsiä kentältä ketään ja vieraan miehen juostessa pallon kanssa lujaa kohti sitä vaan miettii kukahan ihme tuokin on, mistä maasta hän on ja voisinko edes vähän kiinnostuneempi olla etukäteen ketä tähän joukkueeseen kuuluu. Mutta kun en ole. Vihaan uudelleenrakennettuja joukkueita. Niissä ei ole mitään, mistä tulisi kotoinen olo ja pahimmassa tapauksessa samalta se näyttää siellä kentällä. Ei ole syntynyt vielä sellaista yhteisen tekemisen säveltä, joka kauden edetessä hioutuu kohdilleen. Ainakin toivottavasti.

Ihaninta jalkapalloa on se, kun hyökkäys puksuttaa eteenpäin ja tekeminen on itsevarmaa. Sellaista jalkapalloa on nautinnollista katsoa. Kun voit luottaa joukkueeseen joka päivä.

Uusista aluista puuttuu se luottamus. Luottamus joukkueeseen on myös se asia, joka tuo ihmisen katsomon puolelle. Se on se perimmäinen juttu, urheilumarkkinoinnin syvin ulottuvuus.

Minun urheilukuvauksen syvin ulottuvuus ovat nappikset, mutta tosiaan nyt on tyytyminen maalivahtikamoihin. Yritin myös kuvata maalivahteja, mutta Lepola teki siitä hieman hankalaa tarjoillen täysin julkaisukelvotonta materiaalia. Että kiitos vaan. Tässä paras versio kaikista huonoista:

Kuvausolosuhteet olivat jäätävät. Ekalla puoliajalla Turun jäätävä tuuli osui suoraan naamalle ja vesi valui silmistä. Aurinko lämmitti silti ihanasti ja ihan koko aikaa ei tarvinnut istua täysin viluissaan. Toisella puoliajalla sitten tulikin vähän enemmän kylmä enkä tuntenut varpaitani enää, kun kävelin kentältä autolle.

En oikein tiedä oliko SalPa tosi hyvä vai TPS huono vai Tepsillä vain huono päivä. Jotain kumminkin oli. TPS vaihtoi maalivahtia toiselle puoliajalle ja minun kotimaalivahdiltani ainakin tuli heti lausunto, että onhan se nyt vähän perseestä mennä maaliin kesken pelin, kun on ensin istunut pylly jäässä vaihtopenkillä yhden tunnin. 

Jalkapallo on peli, jossa pienistä jutuista tulee isoja lopputuloksen kannalta. SalPa voitti ja sitä suuremmalla mielenkiinnolla odottelen seuraavaa Tepsin harkkamatsia, joka pelataan Tampereella ensi viikon lauantaina. Pitäisiköhän lähteä sinne?