Kakkonen: SalPa – KaaPo 24.5.2019
0Suomalaisessa jalkapallossa hyvää on se, että lähes aina löytyy joku peli, jos kaipaa aladivareita hengaillakseen ulkona katsellen peliä tai jos haluaa lähteä ihan valokuvaamaan. Me päätimme perjantaina suunnata Saloon kuvaamaan paikalliskamppailua, jossa Salon Palloilijat saivat vieraakseen Kaarinan Pojat. Puhun monikossa, sillä miesolentokin oli kuvaamassa tällä kertaa.
Ajattelin ennen peliä, että SalPa olisi vienyt, mutta kyllä se taisikin olla KaaPo, joka hallitsi. KaaPolla ainakin oli enemmän yritystä tehdä maaleja, eivätkä ne kaikki edes yritykseksi jääneet.
Kärrynpyöriä tehneellä pallotytöllä riitti ihailijoita toisella puoliajalla. Jotkut pojat tulivat aidan taakse huutelemaan ja kyselemään kaikkea pelipallon saamisesta tytön juomapullosta juomiseen. Pallotyttöjen kaitsija komensi tyttöä puolen tunnin jälkeen keskittymään peliin, vaikkei se nähdäkseni tytön vika ollut, kun häntä häirittiin.
Joutsenlauma taivaalla ja joutsenlauma kentällä olivat erilaista katsottavaa. SalPan numero 17 nousi suureen suosioon minun silmissäni ja jaksoin papattaa hänestä kotona vielä eilenkin. Oikein eri epeli. Hänestä tulee varmaan vielä joku päivä hyvä tuomari, olen nimittäin kuullut tuollaisista omat säännöt kentällä omaavista pelaajista tulevan mahtavia tuomareita.
En oikein tiedä oliko hänellä tasapainossa vikaa vai miksi hänen oli koko ajan roikuttava paidassa tai toisessa pelaajassa kiinni. Asioiden kieltämisen suhteen hän on kuitenkin ammattikieltäjä ja me kaikki tiedetään nyt hänen hermostuvan vasta sitten, kun häntä lyödään. Näin hän nimittäin sanoi tuomarille, kun tämän seuraavan kuvasarjan tapahtumia selvitettiin hetken aikaa kentän reunalla. En nähnyt, että häntä olisi lyöty, mutta ehkä niin kävi siinä samalla, kun KaaPon pelaaja hermostuksissaan repi paidan päältään huutaen samalla ”haluaksä mun paidan”. Minusta se oli hyvin avokätinen tarjous, koska jonkun eri paidan tämä repijäpelaaja olisi selkeästi halunnut, sillä tuomarikaan ei hänen mielestään tuominnut oikein. Ehkä siis joko KaaPon paita tai tuomarin paita olisi kelvannut hänelle?
Tuomarit toimivat minusta hyvin pelissä ja varsinkin linjatuomari, joka komensi heti, kun näki huonoa käytöstä nenänsä edessä. Minä sen sijaan sain vähän palautetta kotona, ettei minun kuulemma saisi kommentoida peliä kuvaajana niin kuin tein. Saatoin hieman provosoitua nimittäin tästä kaikesta, höhö. Ehkä se on se vimpeliläisgeeni, joka on tuttu Saarikentän kolmospuolelta?
Kaikesta huolimatta KaaPo voitti ja SalPan numero 17 kaltaisia pelaajia tuntuu riittävän lähes joka joukkueessa. Repimistä ja kiinnipitämistä näkyy aika usein, mutta tällä kertaa se kiinnitti huomion kunnolla, kun syntyi kunnon kohtaus aiheeseen liittyen. Ehkä se pahensi asiaa, kun puhuttelun ja paidanvaihtokohkauksen jälkeen sama meininki jatkui, vaikka yleensä tuollaisen tilanteen jälkeen luulisi pelitavan vaihtuvan hieman siistimmäksi.
Ilman näitä pieniä välikohtauksia olisin kirjoittanut tähän pelin olleen tasaista läpsyttelyä, missä kaarinalaiset nyt vain tekivät pari maalia ja salolaisilla ei puhti riittänyt maalintekoon asti. Kovimmat jätkät pelissä olivat tuomarit ja kärrynpyöriä tehnyt pallotyttö.
SalPa – KaaPo 1 – 2
Hukkasin vaaleahiuksisen identiteetin
Olen tänä keväänä puhunut hiuksista varmaan enemmän kuin koskaan, mutta Curly Girl metodi on ollut aika hauska käänne suomalaisten hiustenhoidossa. Vaikka en pidäkään omalla kohdallani ajatuksesta hamstrata uusia tuotteita pesuhuone täyteen yhden villityksen takia, on minusta hienoa kun vihdoin itsekin ymmärrän erilaisten hiuslaatujen vaativan omat tuotteensa. Kun pesen sulfaatittomalla, silikonittomalla ja alkoholittomalla shampoolla, eivät hiukseni rasvoitu enää samalla tavalla kuin vanhoilla aineilla. Olen oppinut myös kosteuttamaan latvoja eri tavalla ja se jos mikä on hyvä juttu tällaisten blondattujen suortuvien kanssa.
Nyt hiukseni eivät vain enää näytä blondeilta. Kävin torstaina kampaajalla ja pienen neuvottelun päätteeksi tuli sanottua, että mansikkaa vaan sinne ja nyt meikäläinen sitten kulkee pirtsakan punaisella tukalla. Väri haalistuu ajan saatossa ja alta paljastuvat blondit kohdat.
Olin hyvin järkyttynyt ennen kampaajalle menoa siitä kuinka paljon oma värini on yhtäkkiä tummunut. Minulla on luonnostaan vaalean ihmisen identiteetti enkä ennen kampaajalle menoa ollut vielä ehtinyt korjaamaan mielikuvaa itsestäni tummahiuksiseksi. Nyt sitä prosessia on lykätty vuodella eteenpäin, jes!
Eilen kävin ulkoiluttamassa uutta tukkaa Salossa jalkapallo-ottelussa, josta postaan huomenna. Tuli pitkästä aikaa ihan provosoitua kentän tapahtumista, joten katsotaan mitä saan kursittua kasaan siitä tekstiksi.
Tänään ohjelmassa taitaa olla kivaa kotipuuhastelua, kun loma uhkaavasti lähestyy ja minulla on pari siivousprojektia kesken. Suurin niistä on meidän tietokonehuone, jossa vaatteeni ovat ja niitä täytyisi hieman järjestellä. Vaatteiden lisäksi täytyy keksiä kirjoille säilytyspaikka, kun ne ovat vuoden verran olleet kasassa seinän vierustalla.
Aloitin vaatejärjestelyä jo viikko sitten ja laitoin kesävaatteet rullalle, kun en muuta keksinyt. Nyt ne mahtuvat paremmin laatikoihin ja rullalla ollessaan vähentävät sotkun syntymisen mahdollisuutta.
Nyt taidan hörpätä aamuteetä ja sitten lähdetään hakemaan leipomosta leipää. Ihanaa lauantaita!
PS. Instassa on arvonta meneillään!