Tämän kauden ensimmäinen arkipeli osui kuluneen viikon torstaille, kun TPS pelasi kotonaan Tampereen Pallo-Veikkoja vastaan. Se oli Tepsin kauden eka kotiottelu myöskin. Päästiin kaikki haistelemaan Veritaksen luonnonnurmea ja ihastelemaan Ääritalon lukuisia yrityksiä häiriköidä vastustajan maalivahtia.

Kauden ensimmäinen Veritas-matsi on tunnelmaltaan aina erityinen. Kun ei yhtään tiedä mitkä kaikki säännöt tällä kertaa ovat voimassa, mistä mennään tupaan sisälle ja tajuaa, ettei vieläkään muistanut ajatuksen palaakaan siitä, kun ovea vartioivalle järjestysmiehelle olisi pitänyt tehdä se pirun sienipiirakka. Oikeasti, tehkää nyt joku hänelle sienipiirakka, kun minä en ikinä muista!

Pressissä olisi ollut pullaa, mutta minä tulin jälleen kerran paikalle niin myöhään, ettei murujakaan ollut enää jäljellä korissa. Otin teetä ja olin kiitollinen, kun aina on tarjolla kahvia ja teetä. Jokaisessa futismatsissa pitäisi olla jokin tila medialle ja edes jotain virvokkeita, sitä mieltä olen. Nykypäivänä ei ole itsestäänselvyys, että media edes tulee paikalle, koska maailmassa kisataan näkyvyydestä. Kuka sitä antaa ja kenelle, kas mietitäänkö sitä hetki?

Aiemmista kausista viisastuneena otin turvallisuuspäällikön välittömästi puhutteluun, koska minä haluan tietää mitkä minun rajani ovat. Olin ajatellut Tepsin palattua Ykköseen, että turvallisuuspäällikön säännötkin palaavat sarjatasoa alemmas, mutta hän on jäänyt Veikkausliigaan kuten myös Tepsin kuvausliivit. Ilmeisesti voin kohta kaivaa kaapista Veikkausliiga täältä tulee Tepsi -paidan, koska selkeästi Tepsissä ollaan henkisesti Veikkausliigassa. Se ei tietenkään ole väärin, sillä henkinen työ on puoli voittoa ihan kaikessa. Ehkä kauden lopussa Veikkausliiga häämöttää, kun jo alusta asti ollaan kuin mitään Ykköstä ei olisi olemassakaan.

Turvallisuuspäällikkö ei siis anna minun tälläkään kaudella kipittää kentän laitoja nurmikon puolella enkä minä saa huljutella varpaitani ihanan silkkisellä Veritaksen nurmikolla. Olen tästä kovin katkera. Ei ole olemassa mitään niin ihanaa nurmea kuin Veritaksen nurmi ja minun varpaani haluavat kokea silkin allaan aina, kun on siihen sopivat olosuhteet. Mmm.

Tauolla söin makkaraa, kun katsomokätyrini suostui hakemaan sitä minulle. Nälkähän tuossa tulee joka kerta, kun tuommosia täysillä juoksevia ukkeleita katselee sen 45 minuuttia.

Makkaran syömisestä johtuen en todellakaan ehtinyt kuvaamaan itselleni tyypillisesti nappiksia. Otin toisen puoliajan alussa lämmittelemässä olleen Jampan kengistä kuvan sen jälkeen, kun olin anellut häntä menemään kentälle tekemään maaleja.

Pelin loputtua pakenin paikalta hyvin nopeasti, vaikka mietinkin, että ehkä tällä kaudella voisi taas käväistä pressin puolella pelin jälkeen aiheuttamassa pahennusta. Juntunen-debyyttini on jäänyt mieleen hyvin, höhö! 

Itse valokuvaamisesta sen verran, että toisen puoliajan aikana vaihdoin kameraa hetkeksi. Otin vanhalla 70D:llä pari kuvaa ja melkein itku tulee, kun sillä on vaan niin ihana kuvata jalkapalloa. Löydän miehet kentällä sillä paljon paremmin kuin 5D:llä. En tiedä huomaatteko te mitään eroa kuvanlaadussa kahden rungon välillä, mutta minä huomaan Lightroomin avulla kyllä. Vaikea siis päättää kumpaa kameraa käyttäisi.

Tänään menen kuvaamaan naisten peliä ja ensi viikolla sitten taas miehiä keskiviikkona, jos oikein muistan. Tässä on pari tällaista kahden matsin viikkoa, jau!

Jos kosmetiikkatuotteista pitäisi valita yksi tuoteryhmä, joka minulla ei ole ihan kunnossa, sanoisin sen olevan kosteusvoiteet. Olen kokeillut vaikka ja mitä, mutta en vieläkään ole päässyt selville siitä, mikä voide olisi kasvoilleni tarpeeksi kosteuttava ärsyttämättä ihoani yhtään. Asiaa ei paljon auta se, että minä vanhenen kiihtyvää vauhtia ja iän myötä ihoni tarpeet muuttuvat.

Minulle suositeltiin instassa juuri Lumenen Lähde-sarjaa, mutta se sisältää koivunmahlaa ja koivuallergisena mahla ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Kysyin asiasta Lumenelta ja heidän mukaansa mahla kerätään ennen siitepölykautta, mutta varmuuden vuoksi kannattaa ehkä olla kokeilematta tuota sarjaa.

Olen puolen vuoden sisään hankkinut muutamia eri kosteusvoiteita toivoen jonkun niistä olevan se paras, joka todella toimisi ihollani eikä enää tarvitsisi etsiä. Muutama kokeilemistani tuotteista toimiikin itse asiassa tosi hyvin, mutta oikean päivävoiteen löytämistä odotan edelleen. Tässä voiteet, joita olen käyttänyt enemmän ja vähemmän:

Cliniquen pinkki mönjä* vaikuttaa tuotevalikoimastani parhaalta vaihtoehdolta päivävoiteeksi, mutta en silti käytä sitä tällä hetkellä aktiivisesti. Ostin sen keväällä Sokoksen alesta, koska halusin tietää miksi sitä niin hehkutetaan ja juu, onhan se kyllä hyvä! Jos en mitään muuta keksi, ostan tuon saman seuraavaksi, kun tulee aika hankkia uusi voide.

ESPAn Overnight Hydration Therapy* on yövoide, josta en aio enää ikinä luopua. Se on kertakaikkisen ihana. Siinä on hyaluronihappoa, joten en käytä terapiavoidetta kuitenkaan ihan joka yö vaan silloin, kun naamani kaipaa pikakaunistajaa.

The Body Shopin pinkin putelin* ostin joku aika sitten, kun se oli tarjouksessa. Tiedän pari tyyppiä, jotka käyttävät kyseistä voidetta, joten halusin testata toimisiko se minulla. Vastaus on: ei täydellisesti. Se on kyllä kosteuttava, mutta siitä jää uupumaan jokin ripaus ja leukaani alkaa ilmestyä näppylöitä. Yritän kovasti käyttää rasvan pois, jotta pääsen tässä puteliviidakossa eteenpäin.

Estée Lauderin tuubista* tulee voidetta värin kanssa. Siinä on hauska Estée Lauderille ominainen tuoksu, mutta tämänkään voima ei aivan yllä minun leukaani asti. Tulee näppyjä. Menee ehkä keskellä kesää paremmin.

Emma Hardien Midas Touch -voide* tuli viimeisimmän Lookfantasticin boksin mukana ja korkkasin sen nyt uteliaisuudesta, josko se olisi ollut se oikea, mutta ei se ehkä ole. Kosteuttaa kyllä hyvin, ei siinä. Jätin testini tauolle hetkeksi ja palaan takaisin myöhemmin toteamaan pystynkö käyttämään sitä vai en.

Tässä kevään aikana välillä on käynyt mielessä ihan jonkun perusvoiteen hankinta apteekista naamaa varten, mutta enpä sitten kuitenkaan venynyt ostopäätökseen asti. Niitäkin voiteita on niin miljoona enkä tiedä mikä niistä olisi paras naamalle. Olen jopa vähän jo väsynyt näihin kaikkiin voidevaihtoehtoihin, koska haluaisin vaan löytää sen parhaan, joka sopisi eikä tarvitsisi hetkeen säätää mitään erikoista. Otan mielelläni kosteusvoidevinkkejä vastaan kommenttiboxin puolella! Mitä sä käytät?