Mikä on punainen, pyörii ympyrää keittiössä ja toistelee mistä näitä ihmisiä tulee? No sehän on bloggaaja, joka on yllättynyt jo pari viikkoa putkeen analyticsin kävijätilastoja vilkaistuaan. Mää ite siis.

Olen blogannut kauemmin kuin karppaus on ollut muotia eli pian 11 vuotta. Oli luonnollista siirtää paperinen päiväkirja internettiin enkä osannut ajatella bloggaamista mistään muusta näkökulmasta. Kirjoitin vuosia blogia vähän kuin itselleni. Tosin kirjoitan tätä vieläkin osittain vain itselleni, mutta täytyy myöntää, että jokin tässä on muuttunut vuoden sisällä.

Kun teitä on sinne ruudun toiselle puolelle pölähtänyt iso kasa lisää, ajattelin esitellä itseni. Aikojen alusta tähän päivään. Kuvittelen säästäväni teidän aikaanne, ettei teidän tarvitse poimia joka toisesta postauksesta faktoja ja muodostaa kokonaista minua.

Olen syntynyt 80-luvulla, joten nykymaailmassa olen jo aika vanha. Se tapahtui kylmänä pakkasyönä. Olen kotoisin pesäpallon luvatusta maasta Vimpelistä. Minulla on veli, joka ei olekaan mikään turha jätkä vaan insinööri.

En ollut koulussa kovin hyvä, koska en osannut oikein keskittyä. Menin kauppikseen ja kummasti aloinkin olemaan hyvä koulussa. Luulen, että minulla on luontainen taipumus ymmärtää liiketoimintaa ja kaupallisuutta, luonteeni vain on jotenkin sellainen. Se myös sopii tosi hyvin asiakaspalveluun ja markkinointiin (mutta tottakai valitsin aina kirjanpitolinjat). Kauppiksesta jatkoin ammattikorkeaan, josta valmistuin aivan liian kauan sitten eli joskus vuonna 2006 muistaakseni. Minusta tuli tradenomi.

Olen elämäni aikana harrastanut ainakin näitä: ratsastus, lumilautailu, lenkkeily, wowittaminen, tankkipelin pelaaminen, kuntosali, valokuvaaminen.. Tällä hetkellä harrastan lenkkeilyä ja ulkoilua lähinnä. Välillä muutakin liikuntaa. Niin ja tietysti jalkapallon valokuvaamista, siitähän tämä blogikin osittain kertoo.

Jäin tradenomiksi valmistumisen jälkeen asumaan Seinäjoelle ja asuinkin siellä reilun 10 vuotta. Elämä vei siihen suuntaan, että halusin muuttaa Turkuun ja siellä ehdin asua vähän yli 3 vuotta, kunnes vuosi sitten muutin Raisioon.

En ole ihan varma haluanko asua Raisiossa loppuelämäni, sillä ihan hyvin voisi muuttaa mihin vaan erämaahan tai vaikka ulkomaille. Jos vaan töitä siis voisi tehdä muualta käsin kuin Raisiosta.

Töissä olen ollut koko elämäni samalla työnantajalla. Minulla on ollut monta eri nimikettä ja tehtävää, mutta just nyt olen jokin hybridimalli sihteeristä ja asiakaspalvelijasta. Asiakaspalvelu on aika hauskaa, kun sitä on sopivissa määrin ja saa välillä hengähtää paperihommien puolella.

Ajatusmaailmani on viidakko. Olen joskus kuullut olevani joltain aivan eri planeetalta ja noh, miksei. Olen vain jokseenkin taiteellinen luonne, joka suosii ajattelussaan yksinkertaistamista ja joskus jopa mustavalkoisuutta, sillä kaikki kehitys vaatii perusasioihin palaamista toistuvasti. Yritän hakea eri asioiden väliltä yhtäläisyyksiä, jotain mikä toisi eri juttuihin logiikkaa ja sitä kautta ennustettavuutta, mutta välillä menee tietysti pahasti metsään. En ole mikään ylikorkeasti koulutettu vaan älyni tulee maalta ja maahan se on menevä, ellen joku päivä ryhdistäydy ja lähde havittelemaan aikuisiän akateemista osaamista. Toisaalta en tiedä mitä minä sellaisella, kun näinkin pärjää ihan hyvin. Ei ole ihmistä tutkintotodistuksiin ja titteleihin katsominen.

Tulevaisuus on avoinna kaikelle. Haluan edistää sekä omaa että muiden hyvinvointia, oman kotieläinpihan, asua keskellä metsää ja kuvata jalkapalloa ulkomailla. Haluaisin retkeillä ja ottaa kuvia metsistä. Haluan saada sinut rakas lukijani nauramaan ja tuottaa hyvää mieltä ympärilleni.

Simmottiis. Ja arvaa mitä! Nyt mä haluaisin kuulla kommettiboksin puolella kuka sää olet! Kuka oot, mistä tuut ja mitä teet työksesi? Kiinnostaako jalkapallo?

Kävin eilen kuvaamassa Kakkosta Kaarinassa, kun KaaPo pelasi FC Hongan Akatemiaa vastaan. Kakkosen lohko B on hyvin mielenkiintoinen tänä vuonna, kun sieltä löytyy KaaPon lisäksi myös SalPa ja Pallo-Iirot. Tänä vuonna on siis monta mahdollisuutta mennä kuvaamaan ns. paikalliskamppailuja.

Tämä eilinen kamppailu FC Hongan Akatemiaa vastaan oli sellaista jyystöä, etten ole hetkeen jalkapallokentällä nähnyt. Koko ajan joku kaatoi jonkun erilaisilla menetelmillä, joista yleisimpiä olivat toisen jalkoihin kompastuminen, omiin jalkoihin kompastuminen, toisen päälle hyppääminen, muuten vaan törmäily ja se legendaarisin: toiseen nojaaminen, kunnes se toinen lähtee pois alta. Toisen puoliajan lopussa kentällä yritettiin pelata jalkapalloa, mutta ei mennyt pallo maaliin sitten millään.

Huomasin siinä kuvatessa voikukkien jo kukkivan täysillä. Tämä oli erittäin oleellinen havainto, eikö!

Tauolla maistui taas mokkapala ja kahvi, nams! Peli ehti jo jatkua ennen kuin minä kerkesin takaisin asemiin, mutta ei siinä tapahtunut mitään ihmeellistä sillä välin onneksi.

Kuvasin molemmat puoliajat valon kannalta tosi tyhmästi. Olisi pitänyt jäädä päädyssä maalin toiselle puolen heti alussa, mutta en tehnyt niin ja kärsin valinnastani loppuun asti. Valokuvaajalla on aurinkokeleillä usein kaksi vaihtoehtoa: joko kuvaa vastavaloon ja saa yleisön taustalle tai kuvaa myötävaloon, mutta taustalla on pelkkää mehtää tai peltoa. Yleensä kuviin halutaan nimenomaan yleisö taustalle, joten valinta saattaa tosiaan välillä olla turhan vaikea, kun katsoo mistä suunnasta valo tulee. Olisipa maailma, jossa valokuvaajalta kysyttäisiin kuinka päin kenttä täytyy rakentaa ? Tai olisipa Suomessa niin isot stadionit, ettei oikeastaan ole väliä mistä päin aurinko paistaa, kun reunat ovat täynnä katsomoita.