Tiesin tän kuun rahapäiväkirjasta tulevan erilainen aikaisempiin verrattuna, kun lomalla rahankäyttö on ihan erilaista kuin arkena, mutta enpä tiennyt kuun ensimmäiselle viikolle osuvan hirvittävän paljon kaikkea. En ollut ajatellut yhtään kuinka paljon reissuun lähteminen vaatii rahallisia uhrauksia jo ennen sitä itse seikkailua, olen vain miettinyt matkustaessa menevän rahaa yleensä jonkun verran.

Tuhlasin viime viikolla rahaa niin paljon, että oksat pois ja pala latvaa:

hernekeitto + pannari 10,50 e

makuualusta* + sukat* 88,85 e

teltanostokahvit 6,10 e

puhelimen sadesuoja* 9,99 e

Prisma 22,93 e

2 emalimukia 22 e

pizza 21,40 e

nukkumatti 5,50 e

piilarineste 5 e

retkilautanen 6,90 e

Citymarket 7,83 e

Lidl 7,17 e

Prisma 41,64 e

retkiruoka 8,90 e

hampparilounas 11 e

ulkoiluhousut 11,25 e

Sale 2,49 e

Supermarket 11,74 e

kahvi + kakku 7,50 e

nukkumatti 5,50 e

kahvi + suklaapatukka 2,55 e

kahvi + suklaapatukka 3 e

hammasharja 2,35 e

Rahaa meni yhteensä koko viikon aikana huikeat 313,60 euroa. Tuli ostettua parit nukkumatit tuliaiskukiksi eri paikkoihin, joista muuten toinen sai vähän runtua, kun pyysin asiakaspalvelijaa ilmeisesti hieman väärin sanakääntein palvelemaan minua. Sanoin hänelle ”viitikkö heittää tän pakettiin”, johon sain silmienpyörityksen vastaukseksi ja ”kai mää voin”. Hän tosiaan sitten paketoi kukan niin pieneen sykkyrään, etten ole koskaan nähnyt viherkasvia pakattavan sillä tavalla. Se on kuulkaa tarkkaa millä kielellä pyytää palvelua Varsinais-Suomessa. Kun nyt sattui taas tällainen pohjalainen lipsahdus liian lähellä Raision ja Turun rajaa, lopputulos ei ollut kaunis. Eikä siinä, kyllähän sitä itse kukin asiakaspalvelija on loman tarpeessa näihin aikoihin vuotta. Ymmärrän hyvin, itselläkin helpotti heti, kun loma alkoi.

Tänään tämä tuh-lai-lee -tyttö taitaa viedä rahansa Ruotsiin, mutta sitä ennen täytyy mennä syömään. Vi ses!

Futiskansaa on tainnut tänään hymyilyttää heti aamusta, sen verran makea voitto jäi Suomelle eilen takataskuun ukkosten saartamalta Ratinalta. Itsehän en paikalla ollut kuvaamassa ja jäinkin miettimään olenko jotenkin tyhmä vai mikä minua vaivaa, kun en alunperinkään aikonut akkreta kyseiseen matsiin. Jotenkin ei vain tule lähdettyä Tampereelle Huuhkajien perässä, vaikka jalkapallon valokuvauksen intohimoisena harrastajana minun varmaan pitäisi niin tehdä. Täytyy miettiä tätä hiljaa itsekseen hetki.

Tänä kesänä ei onneksi tarvitse sanoa kahta sanaa siitä menenkö kuvaamaan Naisten Liigaa vai en. Todellakin menen! Olen alusta asti tykännyt naisten meiningistä jalkapallokentällä. Se on jotenkin niin erilaista kuin miesten futis, positiivisella tavalla. Minusta jokaisen ihmisen kannattaisi edes kerran elämässään käydä katsomassa naisten futista ja syödä siinä samalla ihania mokkapaloja kahvin kera.

Me ei lähdetty reissuun vielä ekalla lomaviikolla, joten ehdittiin käydä kuvaamassa Tepsinaisten peli ennen kuin futiksen kesätauko iski päälle. Torstaina sutasimme itsemme päästä varpaisiin aurinkorasvan peittoon ja suuntasimme yläkentälle. Oli kuuma! Ei silti haitannut edes vähää alusta, sillä rakastan tätä kesää. Rakastan sitä, kun voin mennä kuvaamaan jalkapalloa shortsit jalassa ja huljutella paljaita varpaita kentän laidalla. Kun kukaan huoltaja ei kävele ohitseni ja moiti minua viluisen näköiseksi, kuten suurimman osan vuodesta käy.

Yritin muistaa kuvata molempia joukkueita taas. Tuntuu olevan todella vaikeaa sisäistää kummankin joukkueen kuvaaminen! Heräsin taas ekalla puoliajalla jossain kohtaa, että ainiin, ei pelkkää Tepsiä vaan kumpaakin.

Perjantaina tuli pitkästä aikaa puheeksi tämä kuvaaminen erään ihmisen kanssa ja kerroin siitä, kun olen vuosien aikana kuullut usein kuvieni olevan erilaisia. Mulla meni vuosia tajuta, mitä ihmiset sillä tarkoittavat, vaikken minä sitä täysin vieläkään tiedä. Vaikea nähdä samaa, mitä muut. Sanoinkin myöhemmin Jonille, että olisi hauskaa, jos joku mahtava ja suuri tutkijakriitikko joskus antaisi tuomion mun kuvista ja sanoisi lopuksi, että juu, se erilaisuus tulee vain siitä, kun Hietala istuu maassa. Minusta se, miltä korkeudelta kuvat otetaan, merkitsee erittäin paljon. Se on valokuvauksen perusasia. Valitse korkeus ja rakenna kaikki muu siihen päälle. Kuvankäsittely viimeistelee otoksen.

Toisaalta aikoinaan Ilkan kuvatoimituksen pienimuotoisen työhaastattelun jälkeen ymmärsin ottavani kuvat luonnostaan kultaisen leikkauksen mukaan. Osittain sitä kultaisen leikkauksen ajatusta on myös julkaistavaksi valitsemissani futiskuvissa, mutta silti se on toisarvoinen asia. Silmääni miellyttää, kun tarkan kohteen edustalla tai taustalla on pelaajia sopivin välein. Te, jotka kuviani olette jo pidemmän aikaa seuranneet, olette varmasti huomanneet tämän toistuvuuden.

Onneksi välillä on näitä pelejä, kun kuvaaminen sujuu ja kotijoukkue vielä nappaa voiton. Tämän pelin jälkeen on itselläkin hyvä mieli jäädä pienelle futiskuvaustauolle keskittyen kuvaamaan vain luontoa.

Valokuvausta on hyvä pysähtyä välillä miettimään. Kiireessä ei kehity.