Huomenta! Meidän piti herätä tänään jo ajoissa, koska meillä on treffit Ruissalossa Maaritin kanssa 10:30 ja tässä on näitä aamurutiineja muutamat suoritettavana, mutta ei me kyllä herätty. Ei se silti mitään, lomallahan tässä ollaan, joten ei ole mihinkään kiire.

Ensimmäinen lomaviikko on kulunut ensi viikon reissua järjestellen. Ollaan ostettu teltta, ruokaa ja muita tarvikkeita valmiiksi ja tänään pitäisi jo pakata. Kaupoissa on siis kulunut aikaa sen verran, etten halunnut eilen lähteä yhtään mihinkään ja vietettiinkin lähes koko päivä kotona.

Torstaina käytiin kuvaamassa jalkapalloa, joten yksi futispostauskin on tulossa vielä ennen parin viikon taukoa. Reissusta olisi tarkoitus postata ihan normaalisti, mutta en ihan mene takuuseen, kun en tiedä miten saan tähän masiinaan virtaa. Jos musta ei siis kuulu, seikkailuja voi seurata tarkemmin instagramin (@marihietala) puolelta.

Oon varmaan joka päivä tällä viikolla fiilistellyt iltoja. Kesäilloissa on jotain niin mystisen hienoa. Ne ovat niin kauniita ja rauhallisia, kuten illat lähes jokaisena vuodenaikana ❤️

Nauttikaa ihmiset elämästä! Jokainen päivä on ihmisen parasta aikaa ❤️

Turun Ruissaloon kannattaa suunnata silloin, kun haluaa ulkoilla, nähdä peuroja ja syödä munkkeja. Mahdollista on törmätä myös hanhiin, joutseniin ja muihin siivillä liikkuviin olentoihin.

Me teimme lauantaina visiitin Ruissalossa sijaitsevan kasvitieteellisen puutarhan maille, kun halusimme nähdä pesiikö sieltä löytyvissä lammikoissa mitään elikoita. Pari ensimmäistä lampea olivat täynnä lumpeita, kun taas hieman syrjemmästä löytyi elämääkin. Keskellä lampea lautakaistaleen päällä pönötti jokin pieni karvapallero, joka varmistui myöhemmin telkänpoikaseksi. Pientä palleroa ihmetellessä kaislikosta kuului järkyttävää murinaa, jonka luulin olevan lähtöisin vähintäänkin krokotiilista. Se ei kuitenkaan ollut kyseessä vaan jokin mölysammakko tai muu vihersammakoihin kuuluva risteytys.

Oli pakko käydä tarkistamassa poikasen tilanne maanantaina uudestaan. Löysimme hänet samalta lankulta nukkumasta, josta hän pian tulomme jälkeen pulahti veteen sukeltelemaan. Sammakot eivät olleet aivan yhtä äänekkäitä, mutta muutaman kerran hekin murisivat.

Olimme jo lähdössä, kun viimeisen kerran ajattelin zoomata kameralla kaislikkoon ja niin minä bongasin uivan petoeläimen kaiken vihreän mönjän seasta. Aikamoinen tuuri!

Telkänpoikanen todennäköisesti tulee pärjäämään ihan hyvin ilman, että käyn vahtimassa häntä joka toinen päivä. Hänellä menee kaksi kuukautta, kun hän oppii lentämään, joten hän tulee viettämään aikaa vielä pitkään hullujen sammakoiden kanssa. Täytyy jonain iltana tällä viikolla käydä vielä tarkistamassa tilanne ennen kuin lähdemme reissuun.