Tiedättehän sen, kun hyvin usein kosteusvoiteita kaupitellaan sanoin ”sopii hyvin meikkivoiteen alle”? Niin, minäkin olen sen nähnyt lähes joka kerta, kun olen lukenut jostain blogista voidesuosituksia, mutta en sen kummemmin ole uhrannut asialle ajatuksiani. En ollut ikinä ennen törmännyt tilanteeseen, jossa kosteus- ja meikkivoide eivät ole sopineet yhteen, joten en ole ajatellut asian olevan suurikaan ongelma. Kunnes se sitten kerran osui kohdalle.

Ihmettelin mun kesäloman jälkeen, miten aiemmin niin hyvin toiminut Avrilin BB-voide (*tämä) rullautuu jotenkin tosi rumasti kosteusvoiteen päällä. Ajattelin sen pilaantuneen lopullisesti vanhuuttaan, mutta ei ei, kyse ei ollut siitä. Kosteusvoiteena käyttämäni *porkkanavoide ei nyt vaan toiminut kyseisen BB-voiteen alla. Tämä ei käynyt pienessä mielessäni ennen kuin sattumalta eräänä viikonloppuna laitoin toista kosteusvoidetta Avrilin BB-voiteen alle.

Ziajan voide toimii Avrilin kanssa, kun taas Lily Lolon meikkipuuteri (*tämä) porkkanavoiteen kanssa. Tarkkana saa olla näiden kanssa, jotta lopputulos on juuri sellainen kuin haluaa eikä mikään rullaannu.

Koin torstai-iltana pitkästä aikaa iloa, kun ajattelin seuraavan päivän olevan pelipäivä. Tuntui juhlalta, kuten jokaisen pelipäivän kuuluu tuntua. Eniten olen pelännyt tässä jalkapallomasennuksessani, etten enää löydä sitä fiilistä, joka futiskannattamisessa hyvin olennainen on. Minulla on vielä toivoa!

Niin on myös Tepsillä, joka kuvauskohteeni perjantaina oli. He keikkuvat edelleen sarjakakkosena, joten kaikki on mahdollista. Ei syksyä ilman karsintoja, eihän? Siellä sitä sitten istutaan pilkkijakkaralla sormet jäässä ja mietitään miksi Siiskosen Henrikillä on pilkkihaalari, mutta minulla ei. Jokaisella melkein jouluna futista kuvaavalta täytyy nimittäin löytyä pilkkihaalari takataskusta.

Noh, ei mennä vielä asioiden edelle. Jos katsotaan nämä kuvat ensin läpi.

Aika monta kuvaa sain otettua, vaikka ensimmäinen puoliaika meni siinä sivussa erilaisia pilviä ihmetellen ja kelloa katsellen minuutin välein. Espinosalle koutsi huusi jossain kohtaa ”Espinosa vamos!” ja minua hymyilytti kuulla espanjaa, kun olimme juuri katsoneet Rahapajan uusimman kauden Netflixistä. Ihana sarja eikä yhtään häiritse, vaikka se on espanjaksi.

Toisella puoliajalla Jakonen päätti kiskaista pallon maaliin ja sekös häntä hymyilytti koko loppumatsin. Olin iloinen hänen puolestaan, se oli hieno maali! Siinä oli sellaista jamppamaista terävyyttä. Lisää näitä, kiitos!

Ilta-aurinko tekee ihmeitä Veritaksella aina loppukesästä. Auringonlasku näkyy pienestä raosta stadionin nurkasta, vaikkei sitä koskaan kuviin saa järkevästi. Siitä saa vain silkinpehmeän vastavalon, josta huonolla kameralla ei saa poimittua ketään terävänä ulos, mutta onneksi täyskennolla saa.

TPS antoi liikaa siimaa vastustajalleen toisella puoliajalla, koska TPV pääsi tekemään kaksi maalia. Pelistä tuli turhan jännittävä loppua kohti, mikä toisaalta on ihan hyvä, mutta toisaalta täysin perseestä. Siinä kyyhöttää yksin jakkaralla, josta haluaisi nousta voittajana ylös ja kävellä hymyilevien pelaajien kanssa Veritaksen uumeniin palauttamaan kuvausliiviä toivottaen ovea vartioivalle järkkärille hyvää yötä. Kun muistaisi tuoda sen pirun sienipiirakan hänelle joskus.