Olen parin päivän ajan ajatellut taas kuukkeleita niin paljon, että takaisin Kuusamoon on varmaan päästävä ensi vuonna. Ne tulivat uniin toissa yönä varmaankin vain siksi, kun törmäsimme viikonloppuna kahdessa eri metsässä hömötiaisiin ja Kuusamossa käydessä ei ollut hömötiaista ilman kuukkelia. Jostain syystä asuinkumppanini ei oikein usko tähän sanontaan täällä etelässä, sillä täältä ovat kuukkelit kadonneet 90-luvun jälkeen.

Uneni innoittamana eilen kauppaan kävellessä kuikuilin puihin, mutta ainoat isot linnut oksilla olivat vain mustarastaita ja harakoita. Ei yhtään kuukkelia. Tänä aamuna aloin taas googlettaa sen toivossa, että jostain löytyisi tieto kuukkeleista Etelä-Suomessa, mutta ei. Sen sijaan löysin linkin, josta voi tehdä lahjoituksen kuukkelin kotimetsään Kymenlaaksoon tai alkaa kuukkelikummiksi!

Mitä enemmän kuljen luonnossa, sitä tärkeämmäksi se minulle tulee. Samaan aikaan mitä enemmän käyn läpi vaatekaappiani ja yritän saada kaiken mahtumaan sinne, sitä enemmän minua alkaa ällöttää. Metsässä vietetyn viikonlopun jälkeen ostaisin mieluummin kuukkelille palan ikimetsää tai hankkisin oman luonnonsuojelualueen kuin menen ostamaan yhtään uutta vaatetta. Minulla on vaatteita niin paljon, että voin elää niillä seuraavat 10 vuotta.

Tästä syystä suhtaudun nykyään varauksella kaikkiin instagramjulkaisuihin, jotka alkavat sanoin kaupallinen yhteistyö. Jos rehellisiä ollaan, kuulun niihin, jotka skippaavat ne lukematta. Ymmärrän kaupallisten yhteistöiden olevan somevaikuttajan palkkaa, mutta vaikuttaja ei voi vaatia seuraajiltaan sinänsä mitään. Tässä tilanteessa, kun alamme nähdä ilmastonmuutoksen seuraukset, on äärimmäisen tärkeää, että he keihin yritetään vaikuttaa, eivät haksahda ihan kaikkeen vaan ostavat pelkästään tarpeeseen.

Olen myös törmännyt siihen, että muutamat somevaikuttajat eivät enää tee kaupallisia yhteistöitä. Yksi ainakin ilmoitti vähentävänsä niiden määrää ja valitsevansa tarkasti mihin lähtee mukaan. Onko tämä somevaikuttajien tulevaisuus? Ei enää haluta vaikuttaa myymällä kaikkea, mikä vaan irtoaa vaan näytetään omalla esimerkillä, mikä on tärkeää? Tähän itse haluan uskoa.

Itsehän en ole pahemmin kaupallisia yhteistöitä tehnyt (muutamia silloin tällöin), joten on helppo huudella vaikuttamisen laidalta. Jos tekisin, haluaisin olla mukana kamppiksissa, jotka edistävät suomalaista jalkapalloa tai liittyisivät jotenkin luontoon sekä ulkoiluun.

En haluaisi tällä hetkellä istua ollenkaan, en ainakaan jalat maata kohti vaan ennemmin nostaisin ne ylös seinää vasten lepäämään hetkeksi. On tullut nimittäin hieman käveltyä. Eilen piti mennä ihan vaan palauttavalle pienelle metsäretkelle, mutta päädyimmekin Paimion luontopolulle, joka kävi kuntoilusta viimeiset kaksi kilometriä. Pääsin riemusta kiljuen ihan oikeille temppuradoille, kun osasta kallioita lasketeltiin köysistä kiinni pitäen alas ja muutaman kerran myös ylös. Mitä sitä kaupunkien kiipeilypuistoihin menee, kun voi kiipeillä metsissä ja kallioilla.

Paimion luontopolku oli ihana. Heti alkumetreillä huokailin ihastuneena. Polku meni suoalueiden välistä, kunnes käännyimme oikealle metsäpolulle ja päädyimme pienen suolammen rantaan. Olimmekin hetken jo miettineet mistä lähistöltä löytyisi joku suolampi ja nyt sekin sitten selvisi.

Suomaisemista siirryimme vajaan parin kilometrin jälkeen metsään ja kiipesimme kalliota pitkin näkötornille. Seuraava nähtävyys sen jälkeen oli pirunpelto ja loput kaksi kilometriä olikin sitten hieman haasteellisempaa maastoa. Kokonaisuudessaan paikka oli tosi kuvauksellinen ja nousi yhdeksi lempparireiteistä ihan heittämällä.

Tänään ohjelmassa oli vähän pidempi metsävaellus ja raivoisan googlettelun jälkeen päädyimme suuntaamaan Kuhankuonon retkeilyreiteille Karevan kiertoon. Olemme aiemmin käyneet Karevansuolla pienen pätkän, mutta emme koskaan ole poikenneet Kullaanvuoren suuntaan sieltä. Nyt pääsimme näkemään Karevansuota vähän enemmänkin sekä muutamat kivat metsäosuudet kierron varrelta.

Lähdimme reissuun Ruskolta hiihtomajalta, josta kävelimme Karevansuolle ja sieltä Kullaanvuoren kautta takaisin autolle. Pidimme lounastauon Kullaanvuoren laavulla, vaikka se olikin meidän retken loppupuolella. Hyvin jaksoi silti!

Kilometrejä tuli yhteensä Paimion luontopolulta reilu 4 km ja Karevan kierrosta 11 km. Tällä hetkellä olo on erittäin väsynyt enkä haluaisi enää hetkeäkään olla jaloillani, sillä kävimme vielä tekemässä pienen ostoskeskusrundin tuon päivän metsäkierroksen jälkeen.

Kerrankin pystyy sanomaan, että on tullut oltua ulkona ihan kunnolla viikonlopun aikana eikä valoisaa aikaa ole hussattu olemalla sisällä. Suosittelen ❤️