Meidän Vakkavuoren reissun jälkeen twitterissä minulta kysyttiin miksi olemme käyneet niin usein Paimiossa luontoretkeilemässä. Vastaus on hyvin helppo: ”koska siellä on hieno luontopolku ja muutenkin kivoja metsäreittejä”. Tasapainon vuoksi suuntasimme eilen ihan tois puol, Raisioon. Raision Somersojalla on ihan huikean kaunis puronvarsilehto ja Tahkis on monta kertaa kertonut siitä pääsevän myös vähän pidemmälle kävelylle, joten eilen käytiin tutustumassa tienooseen.

Jätimme auton puronvarsilehdon lähelle parkkipaikalle ja lähdimme siitä kohti metsää. Käännyimme vasemmalle, josta lähtee metsäautotie ja kävelimme polkua pitkin metsän viertä, kunnes reitti jatkui kohti junarataa. Ylitimme sen ja kävelimme peltoa pitkin, kunnes tulimme metsäpolkuristeykseen, josta käännyimme oikealle. Ohitimme Pähkinämäen laavun ja hiihtomajan. Hetken päästä käännyimme vasemmalle metsään. Menimme suoraan liian pitkälle ennen kuin havahduimme ja seuraavasta polkuristeyksestä lähdimme etsimään oikeaa reittiä, jota pitkin meidän piti edetä. Löysimme ja jatkoimme kallioiden päällä, joita jääkausi oli muokannut.

Kallioista näki ihmisten kulkeneen niillä paljon. En tiennyt Pähkinäpolun olemassaolosta ennen eilistä ollenkaan, joten ihmettelin ääneenkin sitä kuinka moni tuon reitin todennäköisesti tietää, kun se oli niin kulutettu.

Vähitellen meitä alkoi tulla vastaan suunnistajia sekä suo, jossa kasvoi jo aika paljon puita. Alue vaikutti siltä, että siellä on 10 vuotta sitten ollut näköalapaikat ihan oikeita näköalapaikkoja ja suokin suota. Suon jälkeen löysimme uskomattoman hienon pienen puron. Sen pohja oli osittain ihan valkoista hiekkaa ja vesi puhdasta, vaikka se suolta taisikin tulla.

Suon jälkeen reitti jatkui metsässä, jossa oli selkeästi kuljettu paljon, sillä polut olivat leveitä. Yhtäkkiä meitä jolkotteli vastaan koira ilman ihmistä. Huusin sille notta tsetse ja siitähän se innostui vain juoksemaan lujempaa karkuun. En oikein tiedä oliko hän karkumatkalla vai etsimässä emäntäänsä?

Pääsimme lopulta polkua pitkin paikkaan, josta olimme alunperin haarautuneet etsimään oikeaa reittiä. Nyt kiipesimme siinä vieressä olleelle näköalakalliolle, vaikka odotukset maisemista eivät ehkä olleet kovin suuret aiemman näköalapaikan perusteella. Tällä kertaa olimmekin tarpeeksi korkealla eivätkä puut haitanneet näkymiä. Ne vain paransivat sitä.

Evästauon jälkeen laskeuduimme hienoa kuusimetsää pitkin pelloille ja kohti puronvarsilehtoa, jossa kävimme tietysti vielä ihailemassa villinä virtaavaa puroa ja etsimässä kangasvuokkoja. Niitä emme löytäneet, vaikka joitakin valkoisia kukkasia löysimmekin.

Kotiin lähdimme 3,5 tunnin ulkoilun jälkeen. Kilometrejä kertyi vajaa 8 ja olo oli mitä mainioin tämän seikkailun jäljiltä. Kiva paikka ja hyvä peruslenkki, jonka voi käydä kiertämässä taas joskus, kun kaipaa vaihtelevia maastoja ja maisemia.

Tänä aamuna kumpusi jostain mielen syövereistä ajatus bloggaamisesta ja siitä, mitä sisältöä blogiini oikein tuotan. Etsin eilen vanhasta blogistani kuvia siitä, kun mulla on ollut oranssit hiukset ja siitä varmaan jäi jotain alitajuntaan. Olen aiemminkin selaillut 10 vuotta vanhoja postauksiani ja miettinyt kuinka ihanan erilaista bloggaaminen silloin oli. Niissä postauksissa oli tietynlainen rentous ja minä valokuvasin arkea. Kissoja, kasveja, hevosia, itseäni ja ihan kaikkea. Sisällöllisesti ne eivät aina ehkä antaneet niin paljon lukijoille, koska olin laiska avaamaan ajatuksiani ja toisaalta ihan pirun varovainen. Olin esimiesasemassa ja siviilielämäni taas oli hyvin erilaista kuin esimerkiksi nyt. Pienet paikkakunnat jne.

Itse kuitenkin tykkään nyt siitä silloisesta tyylistä. Silloin aikoinaan myös te lukijat tykkäsitte. Teitä oli enemmän kuin nyt.

Niin usein olen ajatellut, että pitäisi palata siihen samaan tyyliin. Kirjoittaa tietysti paremmin kuin silloin, mutta valokuvata samalla ajatuksella ja kirjoittaa osaksi päiväkirjamaisesti, koska pidän siitä. Mitä mieltä te olette? Tykkäättekö pelkästä asiasta vai käykö arkiset höpinät?

Noh, tästä lähtee.

Käytiin tänään kaupassa. Todettiin viikko sitten, ettei kauppoihin ole mitään asiaa perjantaisin ja lauantaisin, joten pakko tällä viikolla hoitaa viikonlopun ostokset jo torstaina. Niinpä suunnattiin tänään töiden jälkeen Prismaan ja seikkailtiin siellä väistellen ihmisiä sekä ihmetellen kuinka marja-altaat voi vieläkin olla tyhjiä.

Korvissa mulla oli tänään vaaleanpunaiset pilvenhattarat, jotka olen kuulkaas suunnitellut ihan itse! Iiriskukkakoru antoi väritystehtävän instastoryssaan joku viikko sitten ja minä sitten taiteilin tuollaiset vaaleanpunaiset pilvet. Meinasin ensin tehdä siniset, mutta vaihdoin väriä. En yhtään tiennyt, että Iiris aikoo tehdä nuo oikeasti ja lähettää vielä minulle. Se oli täysi yllätys, kun löysin eilen kirjeen sohvaltamme. Niin ihana, kiitos vielä kerran!

Ostin tänään uuden meikkivoiteen, kun kevätaurinko on polttava ja kaipaan iholleni suojaa. Ehkä vähitellen pian lipsun taas meikkaamaan tämän myötä tai sitten pysyttelen vain meikkivoiteessa.

Tänään oli myös päästävä lenkille. Koko viikko mennyt ihan harakoille urheilun suhteen, kun ei oltu yhtään suunniteltu meidän aikatauluja ja koko viikkoa. Maanantaina kävin osteopaatilla, tiistaina podin päänsärkyä ja eilen kävin kampaajalla, joten siinä se sitten menikin. Olen instassa kuolannut muiden ulkoilukuvia ja miettinyt milloinhan itse ehtisin. Tänään mentiin ja oli kyllä kivaa hölkötellä hetki. Olisi kiva alkaa juosta taas.

Vanhan ajan bloggailun virittelyn lisäksi vanhojen postausten selailu on saanut minut haaveilemaan muistakin asioista. Haluaisin meille kissan ja omakotitalon. Jo aiemmin viikon sisään olen haaveillut siitä omakotitalosta, lampaista, kanoista, koirasta ja kissasta. Kuulostaa pahalta, eikö? ?