Olen pistänyt merkille, että ihmiset ovat innostuneet lukemaan viime vuotista postaustani Nousiaisten Sudenpolusta. Ihan kiva, jos kyseisen luontopolun nimi on vilahtanut jossain ja sitä on etsitty netistä tietoa, sillä reitti on kulkemisen arvoinen mielestäni. Kävimme kiertämässä sen uudelleen viikko sitten, koska edelliskerralla meidän etenemistä haittasi todella paljon hirvikärpäset emmekä silloin kulkeneet polkua kokonaisuudessaan läpi. Kun Sudenpolun kiertää kokonaan, siitä tulee kilometrejä lähes 10.

Päätimme lähteä Nousiaisiin luontopolulle viikko sitten lauantaina illalla. Olemme enemmän kulkeneet luonnossa aamuisin, mutta lomalla rytmimme meni jokseenkin sekaisin ja siitä tämä tällainen iltapainotteinen liikkuminen. Ihan mukavaa vaihtelua, koska kevät- ja kesäilloissa on jotain taianomaista.

Lähdimme kiertämään Sudenpolkua tällä kertaa eri päin kuin viimeksi. Paijulan koululta tien yli ja oikealle, karttaa apuna käyttäen, vaikka reitti merkitty onkin. Jokaisessa risteyksessä meillä on tapana aina katsoa maastokartasta puhelimella missä olemme menossa, ettei vaan satu mitään eksymisen tapaista tai reitiltä katoamista.

Ilta Nousiaisissa oli kaunis, vaikkakin tuulinen. Sudenpolun alku oli kovin kallioista, kunnes erään metsätien päästä sukelsimme polulle, joka kiemurteli hyvin vaihtelevan maaston läpi takaisin kallioille. Vaihtelevalla maastolla tarkoitan lähinnä erilaisia metsäpohjia, pieni lehto siinä tuli vastaan ainakin.

Kahdeksan aikaan illalla aloin jo vähän kaipailla laavua ja myöhäistä illallista. Olimme kuitenkin siinä vaiheessa jo kävelleet reilun tunnin, ellei kaksikin. Meillä menee aina hieman kauemmin kilometreissä, koska pysähdymme kuvaamaan usein. Laavu tulikin lopulta vastaan. Sen nimi on Raimon laavu ja se taitaa olla Raimon tekemä. Lainasimme sen pöytää, kuuntelimme lintuja ja söimme eväät ennen kuin jatkoimme lähes juoksujalkaa reitin korkeinta kohtaa, Kokkovuorta kohti. Halusimme nähdä auringonlaskun sen päältä.

Joimme Kokkovuorella iltateet ennen kuin lähdimme autoa kohti. Kokkovuorelta ei ole kovin pitkä Paijulan koululle, jossa automme oli parkissa. Hieman ennen koulua säikähdin, kun Tahkis osoitti yllämme räpiköivää hitaasti lentävää elukkaa sanoen ”siinä se nyt on” ja luulin hänen tarkoittavan lepakkoa. Olimme juuri kävelleet metsän läpi, jossa oli taulu lepakoista. Eww. Se hitaasti lentävä räpiköijä ei kuitenkaan todellakaan ollut lepakko vaan lehtokurppa. Hämärässä jopa lehtokurpat ovat jännittäviä.

Nousiaisten Sudenpolku on huomattavasti kivempi reitti ilman hirvikärpäsiä ja suosittelenkin polkua heille, jotka pitävät kallioista erityisen paljon. Niitä Sudenpolku tarjoaa.

Meidän vapunpäivä alkoi tänään hyvin ajoissa, sillä herätyskello soi 05:00. Kyllä, 05:00. Hullua vai? Tuo heräämisaika ei paljon meidän arkirytmistä poikkea, joten mikäpä siinä, kun haluttiin mahdollisimman ajoissa metsään. Pelkona oli se, että metsät olisivat nyt edelleen täynnä ihmisiä, kun mitään muutakaan ei koronan aikaan oikein voi tehdä, mutta tänään yhden jälkeen Pukkipalon kierroksen parkkipaikalta poistuessa siellä ei ollut kovin täyttä edes. Ehkä päivän sadeuhka karsi innokkaita retkeilijöitä ja saimme siksi hyvinkin rauhassa nauttia kansallispuiston tarjoamasta luontokokemuksesta. Ihan hyvä niin, vaikka varauduimmekin heräämällä todella aikaisin.

Kirjoittelen kierroksesta tietysti myöhemmin lisää omana postauksenaan, kun tuli taas otettua kuvia matkan varrelta. Hassua, miten pystyi kuvaamaan kolmannen tai neljännen kerran saman reitin ihan eri tavoin kuin aiemmin.

Pyörähdimme kotona ja sitten viereisellä puutarhalla hakemassa pari orvokkia parvekkeelle. Joka vuosi niitä pitää saada, mutta tähän mennessä ne eivät ole koskaan nähneet elokuuta saati heinäkuuta. Jos tänä vuonna muistaisi jopa kastella?

Illalliseksi nautimme naudan sisäfilettä (Kaarinan lihakaupasta) perunamuusin kera. Yritämme kovasti alkaa syödä taas enemmän perunaa, sillä itselläni sen syöminen loppui lähes tyystin karppausvillityksen myötä ja vaikka sen jälkeen olenkin palannut hiilareiden pariin, ei perunaa ole tullut kotona syötyä silti siinä määrin kuin ennen vanhaan.

Naudanliha-aterian kaverina oli tosi kiva katsella ilmastonmuutosdokumentti Before the Flood, jossa kerrottiin naudanlihan olevan yksi kaiken pahan alku ja juuri. Olisi parempi syödä kanaa, jos jotain lihaa on pakko vedellä. Dokumentista opin myös palmuöljyn olevan todella perseestä, sillä sen saamikseksi tuhotaan sademetsiä. Ei siis pelkkä oma kolesteroli riitä palmuöljyn kartteluun vaan siinä on myös ilmastonmuutos taustalla.

Nyt taidan painalle suihkuun ja jatkan sohvalla rötköttelyä. Alkaa aikainen herätys jo hieman painaa. Toivottavasti sulla on ollu kiva vappu!